Syksyn tullen

Tänään sunnuntaina vietetään ns. syyspäivän tasausta: päivä on yhtä pitkä kuin yö, tai päinvastoin. Tästä pimeys vain lisääntyy, päivä päivältä. Piipahdimme perheenpään kanssa mökillä Savon sydämessä rentoutumassa yhden yön verran. Vaikka matkaa yhteen suuntaan tuleekin se 300 kilometriä, unohtuu kaikki maallinen turhuus saunan lauteilla ja järven syleilyssä. Niin nytkin. Jaksaa taas arjen aherrusta.

Se arki on todella ottanut yliotteen, kun seitsemän vuoden tauon jälkeen palasin työelämään. Herätys 5.45, aamutoimet, vartin aamujumppa, kissojen ruokkiminen ja tiskikoneen tyhjennys, eväät mukaan ja 6.45 autolla kohti kustannuspaikkaa. Päivä menee yleensä niin vauhdikkaasti, että neljältä huomaan lounaan jääneen taas kerran väliin ja päivä on mennyt parin aamiaisleivän ja jogurtin sekä lukuisan kahvikupillisen voimin. Ei varmaankaan kovin terveellistä... Kotona lapset jo odottavat nälkäisinä hekin, joten ruoanlaittoon. Lenkille on päästävä ihan ehdottomasti. Melkein joka päivä tulee käytyä joko juoksemassa tai kävelemässä. Ei istumatyötä muuten jaksa.

Loppuilta meneekin pyykinpesukoneen ja - valitettavasti - tv:n ääressä. Kymmeneltä tämä tyttö siirtyy jo peiton alle nukkumaan. Nippa nappa vartin verran jaksan kirjaa lukea, ja sitten alkaa jo armottomasti väsyttää. Edes lapset eivät mene niin aikaisin nukkumaan kuin allekirjoittanut. Ihailen muuten ihmisiä, jotka ovat tehneet sen päätöksen, etteivät tarvitse tv:tä lainkaan. Se nimittäin koukuttaa pahan kerran. Miten paljon enemmän saisi aikaan ilman tuntikausia Lemmen viemän, Emmerdalen, Good wifen parissa? Mökillä ei ole tv:tä ja eron ajankäytössä huomaa.

Ei sen puoleen, työelämässä tai ei, niin kiire on suhteellinen käsite. Vaikka päivät menisivät kuinka rutiininomaisesti, ei se tarkoita kiirettä. Ainakaan minulla ei ole juuri koskaan kiire. Siihen voi nimittäin opetella, että unohtaa sanan kiire ja yksinkertaisesti vain tekee asiat siinä järjestyksessä kuin eteen tulevat. Yleensä hosuminen kostautuu ja kaaos on valmis. Voi kun olisi tämän viisauden tiennyt aikanaan kun raahasi lapsia päiväkotiin pimeinä aamun tunteina, matkalla töihin...

Kunnallisvaalit ovat tämän syksyn kohokohta (vai ovatko?). Vannoin ja vakuutin etten lähde enää (neljättä kertaa) ehdolle. Kuinka sitten kävikään? Painostus on ollut kovaa ja perään soiteltu. Annoin siis periksi. Naisia tarvitaan ehdokkaiksi, "vanhoja ukkoja" kuulemma on enemmän kuin tarpeeksi. Ei sillä etteikö heitäkin tarvita. Mielestäni kyse on nyt tästä ajasta: politikointi ei ole enää innostavaa. Yleinen mielipide tuntuu olevan, että päättäjät ovat kieroja. Omalla vaatimattomalla kokemuksellani sanon kuitenkin, että asia on tyystin päinvastoin. Useimmat tuntemani luottamushenkilöt tekevät armottoman paljon työtä vapaa-ajallaan yhteisten asioiden eteen, erittäin vaatimattomilla palkkioilla. Kyllä minä niin mieleni pahoitan jos tätä ei ymmärretä.

Mökkikirjassa lukee: Pohjatuuli on kylmä, tuulipa se mistä päin tahansa. I rest my case.

Pestuumarkkina-humussa

Pitkästä aikaa lähdettiin mökille koko perheen voimin. Hyvissä ajoin päästiin perjantaina tien päälle jopa, eikä lasten suustakaan pahempaa marinaa kuulunut. Vaan tulipa viivettä matkaan kun ohitustilanteessa ajettiin sakkorysään. Pitikin sattua. Puoliso ajaa niin hillitysti ja hallitusti nykyään, eikä ylinopeutta olisi nytkään ollut ellei olisi ollut rekan ohitus agendalla. Pitäähän siinä hitusen kiihdyttää. No, ylinopeudesta selviää sakoilla (joskus menee kortti...), ja taisi puoliso vähän ohjeistaa sinitakkeja siitäkin, että pitäisikö heidän kenties keskittyä ennemminkin keltaisella viivalla ohittelijoihin. Ihan asiallisesti olivat kansalaisen rakentaviin terveisiin suhtautuneet kuulemma.

Perillä oli mökki kylmä; eihän ulkolämpötilakaan ollut 8 astetta enempää. Sauna lämpiämään, ja hyiseen järveen pari kertaa pulahtamaan. Johan maistuivat yöunet makoisilta saunan lämmittämällä parvella. Aamu oli yhtä kalsea kuin iltakin. Puu-uuni lämmittämään tupaa ja aamu-uinnille. Siinä kummasti unihiekat lähtevät silmistä. Rautalammille suunnattiin seuraavaksi: Pestuumarkkinat olivat levittäytyneet tähän Pohjois-Savon maakunnassa sijaitsevaan emäpitäjäämme. Rautalammin kunta vietti viime vuonna 450-vuotispäiviään, ja Pestuumarkkinatkin ovat olleet ohjelmassa aina vuodesta 1821 lähtien. Perinteitä siis piisaa.

Perinteikästä on markkinatarjontakin, uusia tuulia unohtamatta. Kaksi vuotta sitten ostin taidokkaasti sorvatun kaapin saunamökkiämme koristamaan, vaan enpä tänä vuonna löytänyt kyseistä myyjää lainkaan. Ajatuksissa kun oli uusi kaappi edellisen rinnalle. Sen sijaan kaikkea muuta  mukavaa toki lähti mukaan.

Väkeä markkinoilla oli kuin Vilkkilässä kissoja, vai miten se sanonta nyt menikään. Timo Soinikin oli saatu juhlapuhujaksi päälavalle, ja pitihän sitä ihmettä käydä katsomassa. Kuvan sain, vaan en päässyt henk.koht. tervehtimään. Ilman parempaa tietoa voisin kuvitella, että näillä leveysasteilla perussuomalaisten kannatus on aika mittava. Näin kunnallisvaalien alla olivat toki kaikki muutkin puolueet edustettuina. RKP:n telttaan emme sentään törmänneet, hihii...

Rautalampi, tuo mökkikuntamme, sijaitsee metkasti juuri Keski-Suomen ja Etelä-Savon maakuntien rajakohdassa, kartalla suunnilleen Jyväskylän ja Kuopion puolessa välissä. Maantieteellisesti ollaan niin keskellä Suomea kuin olla saattaa, kulttuurialueena kai Itä-Suomea. Jos sillä nyt mitään merkitystä kenellekään on...

Mökkikausi lähenee auttamattomasti loppuaan. Vielä kerran on tarkoitus tulla virittelemään pressut terassin ympärille (hyväksi havaittu konsti) ja tekemään muut tarvittavat toimenpiteet talven varalle. Sitten odotellaan taas puoli vuotta seuraavaa kesää. Kyllä minä niin mielelläni asuisin hiukan lämpimämmässä maassa...

Mökkikirjassa lukee näin: "Ei itä lakkaa tuulemasta ennen kuin sataa eikä ämmät torumasta ennen kuin ne itkee." Voiko sen paremmin sanoa?

Sitä ja tätä ja hiukan tuota

Piipahdettiin tyttären kanssa viikonloppuna Tallinnassa. Laivaterminaalista ajettiin pe-iltana suoraan "lähikauppaamme", Piritan Selveriin, ostamaan aamupalatarvikkeita. Ihmetys oli suuri kun ostoskärryihin oli ilmestynyt pidikkeet kummallisia härveleitä varten, ja kyseisiä härveleitä seisoi telineessä seinällä. Asia selvisi tuota pikaa: ostokset voi maksaa itsepalvelu-tiskeillä nykyään, halutessaan. Sillä "härvelillä" skannataan tuotteet ja maksetaan automaattiin. Ikeahan on jo jonkin tovin opettanut meille tätä itsepalvelutekniikkaa. Me asioimme ihan normaalisti kassaneidillä. "Liian hapokasta" tässä iässä tuo itsepalvelutouhu.

Palvelusta sainkin oivan aasinsillan hotellialaan. Aloitin alkuvuodesta Hotellivirkailija-tutkinnon suorittamisen ja ala on sitä myöten tullut tutuksi muutenkin kuin asiakasnäkökulmasta. Vuosikausia olen ihmetellyt perheen kanssa matkustellessa miksei koskaan tule vastaan sitä hetkeä, kun respan kaveri ehdottaa huoneluokan korotusta nimellistä (?) korvausta vastaan. Nyt ihmettelen vielä enemmän: hintaneuvottelu kuuluu olennaisena osana hotellivirkailijan työhön. Pitääkö laittaa vanhat virkailijat uudelleenkoulutukseen, vai mikä mättää?

Käytiin toki vaatekaupoissakin Tallinnassa, tyttären toiveesta tietenkin (enhän minä...). Siellä notkuvien vaateräkkien keskellä ryhdyin - vaihteeksi - tuumailemaan: jos kaupat ovat pullollaan upeita, värikkäitä, mielenkiintoisia vaatteita, joita lukemattomat naiset käyvät into piukassa sovittamassa ja sitten kenties jopa kaupat tekemässä kassalla, niin missä ne vaatteet ovat? Katsokaa ympärillenne: harmaata, mustaa, nukkavierua, käytössä kulunutta. Missä ne kauniit ja värikkäät vaatteet ovat? Mihin ne katoavat matkalla vaatekaupasta mainosmuovikassin kyydissä kotiin? Kysyn vaan (saa kai sitä kysyä...).

Tallinnan-reissulla täydennettiin toki asiaankuuluvasti viinivarastojakin. Viinipulloja ja -päniköitä autoon ladatessani tytär tokaisi, että juodaanko meillä tosiaan näin paljon. Niin, juodaanko? Meidänkin perheeseemme on mallikkaasti lanseerautunut ns. keskieurooppalainen viinikulttuuri. Suomalaisin höystein... Ei tarkoita siis sitä, että ruoan kanssa nautitaan sivistyneesti päivittäinen lasi viiniä, vaan sitä että joka ilta istuuduttuamme päivän touhujen jälkeen tv:n ääreen katsomaan jakson Lemmen Viemää tai Good Wifea, nautimme puolison kanssa yhdessä lasillisen viiniä. Onko se vaaraksi terveydelle, en tiedä. Enkä haluakaan tietää. Kerron sitten kun seuraavan kerran käyn verikokeessa ja maksa-arvoni selvitetään juurta jaksain. Palataan siis asiaan.

Karppaajiakin (siinä missä tissuttelijoita) on viime aikoina pistetty kuriin ja järjestykseen. Ilmeisesti jotkut karppaajat ovat ymmärtäneet hiilihydraattien välttämisen väärin ja kuvitelleet sen tarkoittavan kovien rasvojen lisäämistä ruokavalioon. Ilmeinen väärinkäsitys? Joltisenkin helposti korjattavissa. Eräskin ystäväni leipoo sinnikkäästi aidolla voilla, "ei kai muuta konstia olekaan"? Itse asiassa on: leivontamargariini. Vaan omatpa ovat rasva-arvonsa. Niin kuin ovat muuten tissuttelija-kartanonrouvan maksa-arvotkin. Pata soimaa kattilaa, vai miten se menikään?

Perheen miehet ovat olleet viikonloppuna Belgian Spassa seuraamassa formulakisoja. Spa ei siis merkkaa  tässä tapauksessa kylpylää vaan formularataa. Räikkösen voittoa odoteltiin kovasti, koska hän on voittanut kyseisen osakilpailun peräti neljä kertaa. Tällä kertaa Kimi selviytyi kolmanneksi, mikä on ihan kunnioitettava saavutus sinänsä. Formuloissa tosin vain voitto ratkaisee. (Ja pisteet tietenkin, kokonaistilanteen kannalta.)  Parasta herkkua taisi puolisolle kuitenkin olla Hamiltonin "kilkkaus" ekassa mutkassa. Sitä hän on odottanut koko kauden. Älkää kysykö miksi. Jäänyt allekirjoittaneellekin hiukan epäselväksi. Miesten juttuja?

Kesätyöpaikassani (joka siis jatkuu syksystä huolimatta) Kilpilahdessa on seisokki alkanut ja alueella leijuu kitkerien ja katkerien kemikaalien hajuja. En uskalla edes ajatella millaisten myrkkyjen keskellä siellä työpäiviämme vietämme. Aina olin kuvitellut etten kuuna päivänä mene sille alueelle töihin, vaan toisin kävi.   Istumatyö tietokoneen ääressä oli toinen kummajainen, jota en mukamas ikinä enää tee. Paitsi että nyt sitten teen. On tällä elämällä meille monta yllätystä takataskussaan. Sitä vartenhan täällä ollaan!

"Chi va piano, va sano e va lontano."