"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Ei lämmin luita riko

Kartanonrouva on päättänyt, ettei kuumuudesta valita. Kun talvi on henkilökohtainen vihollinen numero yksi ja suuri inhon kohde, ei kesästä voi kyllin olla nauttimatta. Yhtään ei haittaa vaikka kolme kuukautta yhteen menoon paahtaisi Rouva Aurinko kolmeakymmentä astetta ja risat. Viime kesän "Thaimaa-helteet" elokuussa ovat vieläkin tuoreessa muistissa. Ne takaisin nyt heti ja välittömästi!



No, kenties luonto kaipaa välillä raikastustakin. Vettä voisi sataa öisin ja sitten taas päivällä paistaa. Kun meren ääressä asutaan ja järven rannalla mökkeillään, tulee tehtyä vertailua. Se on tunnustettava että uiminen puhdasvetisessä, raikkaassa järvessä on ihan luksusta. Ja sitä samaa tunnetta ei merestä löydy. Etenkin kun tämä rakas Itämeremme taitaa olla pahemmin saastunut kuin Välimeri konsanaan. Kiitos naapureiden. Ja kai vähän itsemmekin... Mistä se harhaluulo on syntynyt, että mereen voi syytää mitä vaan ilman seuraamuksia?



Poika palasi rippileiriltä saaristosta. Viikon aikana eivät päässeet kertaakaan uimaan. Miksi? Levän takia! Voi vaan ihmetellä miltä tuntuu ihmisistä, jotka ovat itsensä kipeiksi maksaneet saadakseen kesämökkitontin saaristosta, ja sitten käy joka kesä näin. Voi järvissäkin levää olla, tiedetään. Yleensä se johtuu kuitenkin siitä että järven ääressä on paljon maatiloja, joiden pelloilta valuu ainesosia, jotka rehevöittävät järven. Kyllä me ihmiset vaan olemme sikoja. Ja ajattelemattomia.


Kahtaa asiaa ihmettelen suuresti. Toinen on se, että joka kesä helteiden ollessa huipussaan, Suomesta loppuvat tuulettimet. Siis miten ihmeessä? Jos niitä ei talvella juurikaan tarvita, niin luulisi tehtaiden valmistavan niitä into piukassa ja myyvän sitten kesän koitettua vielä innokkaammin. Miten tässä materialistisessa maailmassa voi yleensä mikään tavara loppua kesken. Tuleeko kesä sittenkin aina suomalaisille yllätyksenä? Niin kuin tuntuu tulevan talvikin, liukkaista johtuvine nokkakolareineen... Sipe ei tajuu.



Sitä toista asiaa en enää muista kun helle on pehmentänyt pään... Tiesittekö muuten että "jos pilvi on auringonlaskua vastapäätä, niin seuraavana päivänä sataa"? Nyt vaan taivaalle tiirailemaan auringonlaskun aikaan. Helppohan se on valvoa, kun ei tässä valossa ja kuumuudessa pysty nukkumaankaan. Lopetan jaarittelun runonpätkään:

Tyttö istu kivellä ja kivi oli sileä
ja vesi sitä virutteli teli teli,
ja tyttö istu kivellä ja kivi oli sileä
ja vesi sitä virutteli.

LEPPOISIA HELLEÖITÄ!


1 kommentti:

  1. Siis sitä kiveä lirutteli! Hihhii. Tunnen tän laulun.
    Viimeksi eilen aamulla ja päivälläkin pulahdin puhtaaseen järviveteen (en jäänyt kivelle istuksimaan, kun piti lähteä ajamaan kotia kohti). en minäkään merestä piittaa. Paitsi Ruåtsin laivat kulkee - ja Tallinnan myös.

    VastaaPoista