"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulu juhlista jaloin

Näinä joulupyhinä mentiin säiden suhteen laidalta toiselle. Aaton aattona tupsahti illansuussa taivaalta mitä kaunein lumisade: isoja hiutaleita leijaili maahan tunnelmallisesti. Tytärkin totesi että "joulun taikaa" selvästi, ja pitihän se lähteä lunta potkimaan ensimmäistä kertaa tänä talvena. Lyhyeen tosin loppui se ilo, kun yöllä jo ropisi sade ikkunaan. Joulupäivän vastaisena yönä saatiinkin sellainen myrsky, että ihme kun katto oli aamulla vielä tallella. Vettäkin tuli kaatamalla. Senhän arvaa että vesi nousi korkealla, yli metrin.


Jos laiturille mielit mennä, niin osta kahluusaappaat!

Porvoon jokirannassa tulvii suht säännöllisesti keväisin, vaan olipa näky tapaninpäivänä kun rantaravintolat näyttivät lähinnä kelluvilta ravintoloilta:


Jossain sääolosuhteiden välimaastossa vietettiin siis jouluakin. Perinteisesti. Näin seiskan näkökulmasta "niin kuin aina", eli vaihtelu tekisi jo hyvää... Vakaa aikomukseni on hyvissä ajoin tehdä ensi joulun suhteen vakava suunnanmuutos, tai ainakin paikkakunnan muutos. Onko se lämpimään kohti, vai sittenkin kylmään ilmastoon, jää vielä nähtäväksi. Näillä eväillä ei kuitenkaan mennä, sen olen päättänyt.


Mikään ei siis mennyt pieleen eikä mitään jäänyt hampaankoloon, ehei. Vaihtelu yksinkertaisesti vaan virkistäisi. Kartanon joulupöydässä oli sinistä, kuten kuvasta näkyy. Ruokaa oli riittävästi, tunnelma katossa, suorastaan huipussaan, lahjojakin jaettiin, joulukuusi ei kaatunut, riitaa ei syntynyt sen enempää aikuisten kuin lastenkaan kesken. Joulupäivän aamua ilahdutti mahtava tiskivuori, ja senhän jaksoi selvittää hymyssä suin kymmenen tunnin yöunien jälkeen.


Mörkö-kissa piti huolen, ettei kuusen alta hävinnyt joululahjoja ennen aikojaan.

Nyt kun joulun pyhät on lusittu, alkaa valmistautuminen uuden vuoden juhlintaan. Ja raketteja hankittava, tottakai. Padat ovat parhaita; niistä riittää pidemmäksi aikaa, eivät nouse liian korkealle ja hinta/laatusuhde kohdallaan. Vinkkinä vaan. Mitäköhän hyvää sitä uutena vuotena söisi...? Shampanjaa sentään vielä jokunen pullo jääkaapissa. Elämä on nyt pelkkää juhlaa, ja ankea tammikuu odottaa jo nurkan takana. Jaksaakohan se vielä kauankin sataa?

2 kommenttia:

  1. Kiitosta vaan aattoillan ateriasta, yhdessäolosta ja lahjapaketeista! Minulle oli helpotus jättää järjestelyt aatolta, kun kotiintulomme oli vasta aatonaattona. Ehkä ensi jouluna uudet kujeet...

    VastaaPoista
  2. Juu, ensi jouluksi voitais varata mökki jostain Lapista... Tai Thaimaan-loma jalkahierontoineen. Maailma on täynnä mahdollisuuksia.

    VastaaPoista