Sitten Sipeä vietiin

Jos ette ole koskaan kuulleet "Verkkokalvon irtaumasta" (ablatio retinae), niin nyt kuulette. Ja ottakaa opiksenne. Ei siksi että haluaisin neuvoa; sehän ei tunnetusti toimi. Vaan siksi että haluan kertoa kuinka tyhmä olen itse ollut. Verkkokalvo voi irrota keneltä meiltä tahansa iän myötä, mutta tietenkin eräät silmäsairaudet, tapaturmat ja toimenpiteet lisäävät riskiä. Kipua ei verkkokalvo tunne, ja oireet ovat lähinnä näköoireita, valonvälkkeitä, ´näkökenttää haittaavia varjostumia, näön hämärtymistä. Lääkäriin pitää mennä heti jos vähänkin epäilee irtaumaa. Nimittäin hoitamaton irtauma johtaa vääjäämättä silmän sokeutumiseen.

Sainko huomionne? Se oli tarkoituskin. Sitten Sipen tarinaan. Ja uskallan paljastaa teille rehellisesti ja reilusti oman pateettisuuteni ja turhamaisuuteni, mitään kiertelemättä. Itselleen kannattaa nauraa välillä... Viime perjantaina minulla oli tuntiaikataulu, ja vauhti päällä. Olin sitä paitsi onnesta soikeana, koska minut oli valittu erääseen mainokseen esiintyjäksi. Pitkäaikainen unelmani... Jo pari viikkoa olin tuntenut silmässä ihmeellistä roskan tunnetta, mutta koska kipua ei ollut ja näinkin hyvin, en reagoinut. Ihmettelin toki. Puoliso yritti kehottaa lääkäriin, varmuuden vuoksi, samoin ystävät, mutta en mukamas uskaltanut. Kun vaiva paheni, soitin YYA-puhelun kälylleni, joka on silmälääkäriasemalla töissä ja kaikkea nähnyt ja kuullut, ja sain huutia saamattomuudestani. Käsky kävi mennä lääkäriin mitä pikemmin.

Oma silmälääkärini oli matkoilla eikä sieltä apua herunut. Marssin paikalliselle Silmäasemalla kyselemään josko olisi lähiaikoina silmälääkäriä visiitillä. Sattui olemaan paikalla parhaillaan, ja peruutusaikakin parin tunnin sisällä. No jopas sattui. Ja oikein miellyttävä lääkäri olikin. Rehellisesti sanottuna, näin silmälääkärin ilmeestä ja otteista aika nopeasti, että jotain on vialla. Niin kuin olikin: verkkokalvo irti, ja edessä leikkaus. Sitten siihen pateettisuuteeni... "Voisiko sen leikkauksen ajoittaa ensi viikon loppuun, kun minulla on mainoskuvaukset keskiviikkona..." Lääkärin ilme oli mieleenpainuva. Hän tokaisi: "Että mieluummin kuvaukset kuin näön pelastaminen?". Vasta silloin tajusin kuinka vakavasta asiasta on yleensäkin kysymys.

Lääkäri kirjoitti lähetettä Silmäklinikalle ja sanoi että se faxataan heti koska on kiire. Nyt odotellessa kotiin oikealle kyljelle makaamaan.  "Öö, olen menossa illaksi työkeikalle tarjoilemaan..." - "No, et todellakaan mene minnekään muualle kuin makuuasentoon." Voi hyvät hyssykät miten tyhmä voi nainen olla. Silmäaseman faxi ei tietenkään toiminut, joten kiikutin lähetteen läheiseen apteekkiin faxattavaksi. Ei mennyt kuin vartti kun Silmäklinikalta tuli soitto: "Kuinka nopeasti pääset tänne?". Vastasin että kahdessa tunnissa. Tosiasiassa pelkästään taksimatkaan meni 1 h 40 minuuttia - tiedätte varmaankin mikä säätilanne oli silloin perjantaina. Missasin alustavan leikkausaikani toiselle akuutille tapaukselle, ja sen pitkittyessä minun leikkaukseni siirtyi aamuun. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Lauantaiaamuna sitten leikkaus toteutui, paikallispuudutuksessa, melkoisissa tropeissa (koska olen aika hermoheikko tyyppi), ja sunnuntaina pääsin kotiin. Ilmeisesti meni hyvin koska näkö tallella, aika näyttää lopullisen tuomion. Olo luonnollisestikin aika hutera ja silmä harmillisen äkäisen näköinen (turvonnut ja punainen), ja välillä viiltää ikävän tuntuisesti. Perästä kuuluu miten tämä tarina päättyi. Olen äärimmäisen kiitollinen Silmäaseman vierailevalla silmälääkärille tilannetajusta ja rauhallisuudesta, Silmäklinikan upealle kirurgille joka on leikkauksen lisäksi itse valvonut hoitoani, Silmäklinikan ihanalle hoitajalle joka otti siipiensä suojiin pelokkaan rouvan perjantaina, anopille joka hoiti tyttären lauantaiset synttäribileet ja leipoi jopa runebergintortut (kun se on aina ollut "se mun juttu"), kälylle tiukasta puhuttelusta, ja monelle muulle avusta ja ystävällisyydestä. Kyllä maailma on vaan täynnä ihania ihmisiä.

"Silloin Nasu näki mikä Tyhmä Nasu hän oli ollut ja häntä nolotti niin että hän juoksi suoraan päätä kotiin ja meni sänkyyn potemaan päänsärkyä."