"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kööpenhamina - vielä kerran

Neljäs ja tällä erää viimeinen aamu Kööpenhaminassa koitti hitusen sateisena. Väsytti. Väsytti. Viimeiseen asti peiton alla ennen kuin oli ehdittävä aamupalalle. Aina vaan ruuhkaista aamiaishuoneessa. Onneksi ruoka riittää... Rauhassa pakkailimme matkatavarat valmiiksi, luovutimme kivan huoneemme erinomaisessa hotellissa, jätimme tavarat hotellin säilytykseen, ja ryntäsimme viimeisen kerran Kööpenhaminan ihmeiden pariin. Aurinkokin jo paistoi mukavasti.



Vakaa aikomuksemme oli suunnata Design-museoon. Niin tapahtuikin. Tosin matkaan meni kolme tuntia. Lähdimme taas kerran sivuun Strogetin ruuhkista ja löysimme viehättävän pikkukadun, jonka varrella oli toinen toistaan ihanampia sisustuskauppoja. "Pakkohan" niissä useimmissa oli piipahtaa, välillä tietenkin kahvilla voimia keräämässä. Vihdoin ja viimein ehdimme sinne Design-museoonkin. Olipa upea. Ja laaja valikoima eri aikakausilta. Hieno kokemus!



Straedet on toinen tunnettu kävelykatu Kööpenhaminassa, kulkee poikittain Strogetiin nähden. Sieltä löysimme mukavaa tunnelmaa ja kivoja kauppoja. Viime hetken tuliaisia irtosi mm. Lexingtonin alesta (aivan, amerikkalainen vaatekauppa...). Hiukan eksyimme liian kauas kohteestamme, hotellista, joten tällä kertaa piti jalkaparkoja säästääksemme hypätä metron kyytiin. Kerta oli ensimmäinen sitä laatuaan tällä reissulla.



Mitä Kööpenhaminasta jäi muuta mieleen? Polkupyörät. Aivan kuten Amsterdamissakin niitä on valtaisasti katukuvassa. Ja ovat toinen toistaan sympaattisempia. Iloiset ihmiset. Sen näki erityisesti Tivolissa, jonne tullaan vaan hengailemaan ja syömään jossain lukuisista ravintoloista. Ne tivolilaitteet ovat ikään kuin sivuseikka. Kauniit puistot ja istutukset, tietenkin.



Tuulinen sää. Ensimmäisenä iltana Tivolissa ihmettelimme paikallisten "talvipalttoita" yhdistettynä varvastossuihin ja vastaaviin. Lämpötilahan oli kuitenkin koko ajan 19 hujakoilla. Tuuli tekee kuitenkin säästä melko purevan. Sadekuurot tulevat ja menevät. Me emme muuten kastuneet kertaakaan, niin hyvä tuuri meillä oli. Jos joskus satoikin, olimme juuri silloin joko syömässä tai museossa sisällä...



Smorrebrodit ovat ihania! Muistakaa että niitä pitää tilata useampia kerralla, koska ovat niin pieniä. Tanskalaiset syövät kolme-neljä kappaletta erilaisia. Tuborg-olut maistuu niiden kanssa taivaalliselta. Muutenkin syöminen on mutkatonta ja kursailematonta. Maistakaa ihmeessä Lakrids by Johan Bulow -lakua, hurrrjan hyvää.



Tanskalainen muotuilu on maailmankuulua, eikä turhaan. Vielä minä sen Georg Jensenin teräskannun hankin... Puhumattakaan Arne Jacobsenin Egg-tuolista (vinkki: ensi vuonna on allekirjoittaneen synttäribileet luvassa.).

Kaiken kaikkiaan, oikein mukava kaupunkiloma. Suosittelen lämpimästi. Sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. Erinomainen energia-seminaarin pitopaikka muuten. Nyt kartano vaikenee - vihdoinkin. Kiitos mielenkiinnostanne.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti