Jos lintu mä oisin

Viime viikonloppuna arviolta 50.000 kurkea muutti kohti etelää. Luku on siis aivan totta, lintubongarit ovat näin laskeneet. Melkoinen määrä, vai mitä. Pääasiallisesti kurjet viettävät talvensa Espanjassa tai pohjois-Afrikassa. Ollapa lintu, jotta voisi tehdä saman liikkeen. Tosin edellä mainittuihin maihin en lähtisi, vaan jonnekin paljon kivempaan. Tai muuten vaan intressantimpaan. Kuten Italiaan tai Malediiveille tai Australiaan tai Mauritiukselle... Näin syksyisin kartanonrouvan valtaa kaukokaipuu. Talven tulo ei niin sanotusti iske.

Elämäntaidonvalmentajakoulutuksessa laadimme kirjoitelman unelmapäivästä tulevaisuudessa, vaikkapa vuoden päästä. Luin sen äskettäin uudestaan. Ja tajusin että kirjoittaisin kaiken tismalleen samalla tavalla tänäänkin. Silloin aikanaan luimme ääneen toisillemme miten näemme unelmapäivämme. Aika intiimi oli tunnelma. Oli meillä hauskaakin. Siinä missä nuori ja hehkeä alle kolmikymppinen aloitti unelmapäivänsä seksillä, me neljänkympin toisella puolella olevat lähdimme kävelylle... Oi aikoja!

Jotain aasinsiltaa tässä virittelin, mutta punainen lanka katosi jo aikoja sitten... Joka tapauksessa omassa unelmapäivässäni ei ollut talvea lainkaan; oli vain aurinkoa ja meri. Oli aamu-uinti, se kävelylenkki tietysti, aamiainen terassilla meren kuohuja kuunnellen, oli oma yritys jonka arkea pyöritti taidokas ja luotettava henkilökunta ja kartanonrouva vain ehtoisana emäntänä nurkissa pyöri... Lapsetkin oli muistettu, totta kai. Kävivät kai jotain kansainvälistä koulua tarinassa. No, vuosi on mennyt ja ylikin, mutta vielä ei olla ihannekuvassa.

Enkä tiedä onko se tarpeenkaan. Kysehän oli unelmasta. Aina unelmien ei ole edes tarkoitettu toteutua. Niin kauan kuin arki on kutakuinkin mukavaa, ei nykyisessäkään olotilassa mitään vikaa ole. Elämäntaidonvalmentajan näkökulmasta kyse ei ole paikasta vaan asenteesta. Onni ei ole tuolla jossakin, eikä onni ole ehdollinen. Olen onnellinen, jos... Onni on tässä ja nyt, arjessakin.

Sanonta sanoo: varo mitä toivot, voit saada sen. Kartanonrouva toivoo, että jotain tuolla taivaanrannassa, muutaman meren takana, siintää ja odottaa. Kun aika on oikea, olen paikalla! Ja vietän sen unelmieni päivän. (Ja voisihan siihen sen seksinkin lisätä...)

Miks leivo lennät Suomehen

Sä varhain kevähällä.

Et viihdy, lintu riemuinen,

sä maalla lämpimällä.

Viikon tehtävä:

Kirjoita tarina omasta unelmapäivästäsi.

(Ja jos haluat, voit toki jakaa sen kanssamme.)