Unelmataloja ja talounelmia

Asuntomessut kuuluvat perheemme kesäohjelmistoon. Parisenkymmentä vuotta niitä on suht aktiivisesti kierretty, vain pari kertaa jäänyt syystä tahi toisesta väliin. Eivät ole pienet lapsetkaan olleet esteenä, hyvin ovat kulkeneet mukana - rintarepussa, rattaissa tai vilkkaasti omin jaloin - eikä ole ollut stressaavaa edes. Vuosien aikana on siis nähty yhtä sun toista talounelmaa ja muotioikkua. Toistaiseksi kaunein messualue on kuitenkin parin vuoden takainen Kuopion Saaristokaupunki. Ensimmäisen kerran olisin voinut kuvitella muuttavani asuntomessualueelle. Tänä vuonna messuillaan Hyvinkäällä, Metsäkaltevan alueella.

Kun 12 vuotta sitten rakensimme omaa taloamme, asuntomessujen hittituote oli poreallas. Sellainen löytyy kartanonkin saunatiloista... Tänä päivänä täysin turha kapistus. Vaihtaisin koska vaan tuikitavalliseen ammeeseen. Tai sittenkin ulkoporealtaaseen? Se on nimittäin tämän päivän hitti - löytyi jokaisesta messutalosta (hyvin onnistunut markkinointi?). Ja jos perheessä harrastetaan uimista aktiivisestikin, kuten meillä, pihalle voisi hyvinkin hankkia tällaisen luxus-porealtaan vastavirtalaiteominaisuudella, hinta vaatimattomat 30 tuhatta euroa...:

Pannaanko pakettiin? Tänä vuonna jokaisesta taloista löytyi myös lasitettu terassi, tai jopa useampia eri ilmansuuntiin. Pihakalusteisiin satsataan ruhtinaallisesti (polyrottinki rules edelleen, samoin riipputuolit ja fatboyt). Kannattaahan se toki maassa, jossa lämpimiä kelejä on hyvällä tuurilla kolme kuukautta vuodesta... Mutta tietenkin lasitetulle terassille saa lämpölamput ja ulkotakat sun muut vermeet. Mikä on filtin alla hytistessä? Tälle lepotuolille kartanonrouva asettuisi punaviinilasinsa kanssa mieluusti:

Pari vuotta sitten keittiön piti olla korkeakiiltovalkoinen, ehdottomasti. Kenties hiukan pähkinää liikaa steriiliyttä rikkomaan. Tänä vuonna löytyi jo muutakin. Raflaavin oli Helena Karihtalan sisustama tummansininen keittiö, kera liloin kalustein. Vieläkin päätä särkee. Mutta olipahan ainakin originelli ja valtavirrasta poikkeava. Sitä arvostan. Allekirjoittanut on ihastunut mustaan ja sitähän löytyi vähän sieltä sun täältä:

Asuntomessutalot tuppaavat olemaan "varmoja nakkeja", yksilöllisyys ei näihin kekkereihin istu. Valitettavasti. Makuuhuoneet ovat yleensä tylsää tylsempiä, ihan niin kuin oikeissa kodeissakin (haloo: makkarin voi ja saa sisustaa myös!). Löysin sentään yhden kauniin makuuhuoneen, jossa unet maittaisivat kartanonrouvallekin:

Kylpyhuoneita suomalaiset rakentavat edelleen vain yhden, riippumatta siitä montako neliötä talossa on, ja tietenkin sitten sen saunaosaston. Harvinaisen vähän oli näillä messuilla ns. en suite -kylppäreitä, eli makuuhuoneen yhteyteen sijoitettuja pesutiloja. Se jos mikä on ylellistä! Ilmeisesti suomalainen rakentaja pitää ylimääräisiä kylpyhuoneita kalliina investointina ja siksi satsataan saunaosastoon ennemmin. Tiililadonta on nyt in, samoin isot kaakelit. Mutta kyllä marmori on aina marmoria, vai mitä sanotte tästä toiletista (messujen kaunein allekirjoittaneen mielestä):

Sauna on suomalaiselle pyhä, ja saunoihin messutaloissakin satsataan. Yhteistä kaikille ovat kuitenkin lasiseinät pesuhuoneen suuntaan. Enää sauna ei ole umpikoppi. Ja kiukaat ovat kauniita kuin korut. Tällä kertaa silmiin osui useampikin ihana löylyhuone. Tämä oli ehdoton suosikkini, ja saattaapi olla että jotain sen suuntaista löytyy tulevasta kartanostakin:

Kivitaloille oli yhteistä tylsän suoraviivainen ja karu ulkomuoto. Puutalot olivat kuin yhdestä kaavasta tehty. Unelmataloa emme löytäneet, mutta erittäin hyvän vaihtoehdon tänne mökkirantaan. Sitten kun lottonumerot osuvat kohdalleen... Menneinä vuosina messutalojen rakennuskustannukset huitelivat järjestään millin paikkeilla ja neliöt jopa neljässäsadassa; nyt on palattu realistisempiin neliöihin (140-180) ja lama on palauttanut järjen myös rakennuskustannuksiin. Kallista talon rakentaminen kuitenkin on, siitä ei pääse mihinkään. Kyllä rakensimme edullisesti vielä 12 vuotta sitten, se on meidän perheessämme moneen kertaan todettu... Puhumattakaan että herra rakensi itse alusta loppuun kodin perheelleen. Kai siinäkin säästi kasan riihikuivaa. No, hän onkin alan ammattilainen. Tästä kiinteästä hyllyrakenteesta pidin kovasti:

Asuntomessut houkuttelevat joka kesä valtaisan määrän kävijöitä. Ei turhaan sanota että jokainen suomalainen unelmoi omasta talosta järven rannalla keskellä kaupunkia omassa rauhassa. Niin oikein. Tässä muutama vakiolause, jotka olen kuullut joka vuosi jonkun messuvieraan suusta. "Kauhean isot ikkunat, miten noita pesee" (voisi kuvitella että jokainen suomalainen jynssää akkunoitaan kuukausittain eikä ole koskaan kuullut ammattimaisista ikkunanpesijöistä...). "Miten nuo valkoiset keittiökaapit pysyy valkoisena?" (pyyhkimällä joka viikko, hyvät ystävät, pyyhkimällä...). Joskus messuilla on melkein hauskempaa kuunnella ihmisten kommentteja. Niin kuin eräänäkin vuonna: edellä kulkevan pariskunnan rouva totesi olohuoneen manttelitakan nähtyään: onpa järkyttävän ruma takka. Meitä nauratti puolison kanssa: on nimittäin ainoa takkamalli jonka me kartanoomme kelpuutamme. Makuja on monia! Tervemenoa asuntomessuille - on se sen väärtti!