Hullu kansa?

Kartanonrouvalla on usein ollut sellainen tunne, että on syntynyt väärään maahan. Lukuunottamatta silloin kun katson lätkän MM-kisoja - silloin tunnen sataprosenttisesti olevani suomalainen. Otetaan nyt esimerkiksi tämä sää. Siis minähän en kerta kaikkiaan tahdo hyväksyä sitä tosiasiaa, että maantieteellinen sijaintimme lähellä pohjoisnapaa johtaa väistämättä siihen, että joudumme kärsimään talvesta. Puolen vuoden talvesta, niin kuin viime kerralla. Lumesta, pakkasesta, sohjosta jne. Kammottavaa. Rakastan kesää enemmän kuin elämää. Haluaisin sen jatkuvan ikuisesti, koska olen vieläpä ahne omille mieltymyksilleni. Ja sitten kuuntelen kauhusta kankeana, kun joku selittää ihan tosissaan, että "kyllä kaksikymmentä astetta on riittävä  lämpötila koko kesän, liika on liikaa". Siis voiko lämpöä olla ikinä liikaa? Ei todellakaan. Kaikki kesäpäivät, jotka jäävät alle 25 asteen, ovat vain säälittävää kärvistelyä.

Kansa on hullu, se tiedetään. Eihän täällä edes osata nauttia kesähelteistä. Hankkikaa herranen aika sentään tuulettimia! Enpä ollut kauhean hämmästynyt, kun luin lehdestä geenimuunnoksesta, jota suomalaisissa esiintyy kymmenkertaisesti yleisemmin kuin muualla maailmassa. Kromosomissa 22 on pieni muunnos, joka kaksinkertaistaa skitsofrenian riskin. Tätä geenimuutosta kantaa peräti prosentti kansastamme. Olen taipuvainen uskomaan, että ihmisen on oltavakin jollain tasolla skitsofreninen, että jaksaa tässä ilmastossa asua. No, ei lasketa leikkiä vakavan sairauden kanssa kuitenkaan...Mutta hullujahan me olemme, se on saletti.

Mitä muuta kuin hulluutta on sekään, että väki lakoaa kesän tullen ("ei kuitenkaan mielellään yli 20 astetta...") kärvistelemään mökeillensä keskelle ei mitään, jumalanhylkäämiin mäntymetsiin, inisevien hyttysten armoille, alkeellisten mökkiolosuhteiden ääreen. Kantovesi, ulkohuussi, ei lämmintä suihkua, pesuvatien kanssa läträämistä (oli sitten kyseessä tiskaaminen tai peseytyminen). Ah, ihanaa! Tässä suhteessa kartanonrouvakin on siis aito pesunkestävä hullu suomalainen. Eikä järvessä todellakaan asu mitään salaperäisiä monneja tai muita ölliäisiä, jotka tarttuvat kiinni uimarin nilkkoihin. Järvessä uidaan säällä kuin säällä, oli asteita mitä tahansa neljän ja kahdenkymmenenneljän välillä. Ah, ihanaa!

Sivistynyt keski-Eurooppa katsoo meitä säälinsekaisin tuntein; onneksi meillä on edes Leijonat ja muutama sädehtivä poliitikko. Nokiakin on jo menettänyt kunnian päivänsä ja maineensa. Kansainvälisen lehdistön lööppeihin pääsemme säännöllisesti näiden huvittavien tapojemme ja ilmiöidemme ansiosta. Kuinka moni ulkomaalainen onkaan lähtenyt vähin äänin takaisin kotimaahansa, kun "sitä kammottavaa pimeyttä ja kylmyyttä ei kestä selväjärkisenä". Ei kestäkään. Pitää olla pesunkestävä, hullu suomalainen! Samat hullut suomalaiset ovat vuosikymmeniä tehneet "etelänreissujaan" lämpimiin kohteisiin asenteella "aurinkoa otetaan vaikka nahka lähtisi, kun tänne asti tultiin ja matkasta maksettiin". Siellä me vaaleanpunaiset kravut sitten makaamme uima-altaalla tuntikausia ja paikalliset katsovat hämmentyneinä. Eivät ihmettelisi jos omakohtaisesti tietäisivät millaisesta ilmastosta tulemme...

Kartanonrouva on nauttinut tästä kesästä enemmän kuin laki sallii: lämpöä ja aurinkoa on riittänyt (eikä ole nahka palanut). Järvivesi on kuin linnunmaitoa eikä hyttysistä ole ollut sitten juhannuksen tietoakaan. Taisivat tuupertua lämpöhalvaukseen. Yhtään astetta en anna pois ja jokaisen hikipisaran olen tallentanut kovalevylle talven varalle. Sitä paitsi: talven jälkeen tulee taas kesä! Kyllä suomalainen sen kestää kun tietää mitä on taas luvassa. Kahdeksan kuukauden sinnikkään odotuksen jälkeen...

"Tuulee niin ettei lehtikään heilahda, sataa niin ettei pisaraakaan tipahda."