Sauvoilla onneen?

Siitä taitaa nyt olla kaksi vuotta, kun puoliso toi rouvalleen lahjaksi sauvakävelysauvat. Puoli vuotta saivat sauvat lojua käyttämättöminä eteisen nurkassa, kunnes eräänä päivänä toissakesänä kuulin itseni sanovan, että lähdetäänkö kokeilemaan. Puoliso oli heti valmis. Alku oli kieltämättä hankala; tuntui että ne hemmetin sauvat eivät lainkaan ymmärrä meikäläisen rytmiä ja liikettä. Sitten pääsin jyvälle. Nyt olen addikti.

Viime talven pelasti sauvakävely. Jos joku vielä muistaa, se talvi kesti, kesti ja kesti. Päinvastoin kun tämä (ihana) talvi. Lähes joka päivä tein sauvakävelylenkin ja siten selvisin pitkän talven aiheuttamasta ahdistuksesta ja sain annoksen raitista ilmaa ja liikunnan riemua joka ikinen päivä. Sauvakävely ei todellakaan ole sidottu vuodenaikoihin - se on aina mahdollista. Niska-hartiaseudulle liike tekee mannaa. Sauvakävely kuluttaa kaloreita puolitoistakertaisesti sen mitä normikävely. Syke nousee ja sen myötä sydän vahvistuu. Polvet ja nivelet pääsevät vähemmällä kuin esim. juoksemisessa. Tänä kesänä ja syksynä olemmekin puolison kanssa kasvattaneet määrätietoisesti lenkin pituutta ja ottaneet sauvakävelystä enemmän irti ihan kuntoilumielessä.

Niin, meidän perheessämme sauvakävellään siis puolison kanssa yhdessä. Pääsääntöisesti viikonloppuisin. Luin tutkimuksesta jossa oli selvitetty pariskuntien onnellisuutta ja mitä se pitää sisällään. Yksi yhteenhitsaava asia oli tutkimuksen mukaan yhdessä tekeminen, toinen oli vierekkäin kulkeminen. No, sauvakävelyssä nämä asiat voidaan kätevästi yhdistää! Voi se toki olla vastaantulijoista pelottavaakin, kun kaksi tomerasti eteenpäin sauvovaa ihmistä tulee rintamana vastaan... Vitsi vitsi. Silloin tietenkin väistetään. Siinä sauvomisen lomassa puhutaan asioita halki poikki pinoon, ja herra latelee viisauksia, joita rouva voi sitten siteerata sosiaalisessa mediassa. Hymyssä suin.

Aina ollaan kävelty. Ensin käveltiin kahdestaan, sitten kahden Cavalier Kingcharlesin spanielin kanssa, sitten lastenrattaiden kera, nyt taas kahdestaan. Välillä ollaan hölkätty, välillä pyöräilty, välillä herra rullaluistelee ja rouva pyöräilee vieressä (tai perässä kun herra menee paljon kovempaa). Mutta liikuttu kuitenkin. Mökillä herra soutaa (ja rouva huopaa?)... Salillakin käydään yhdessä nyt kun taas ehditään. Olihan tässä pitkä kausi kun herra opiskeli työn jälkeen iltaisin eikä näin ollen ehtinyt kotona muuta kuin syödä ja nukkua. Yhdessä harrastetaan aina kun voidaan.

Mikään tyylikkyyslaji sauvakävely ei todellakaan ole. Hitusen vaikea olisi kuvitella korkkareissa sipsuttavaa, jakkupukuista pariisitarta sauvojen kanssa toikkaroimassa. Toisaalta, korkkareissa minäkin normaalielämässä kuljen. Flaneeraaminen suurkaupungin kaduilla ja rantabulevardeilla on eri asia kuin kuntoilu. Siispä pois hienohelmaisuus, epäluuloisuus ja ylimielisyys. Pururadalla ei kukaan ihmettele outoa kulkijaa. Täällä kotikulmilla on viikonloppuisin ollut suorastaan ruuhkaksi asti sauvakävelijöitä viime aikoina. Laji on mitä ilmeisemmin sitäkin suositumpi mitä hartaammin saadaan odottaa lunta. Ilmeisesti laji sopii hiihtäjien "kesäharjoitteluksi" mitä parhaiten.

Tekeekö sauvakävely itsessään onnelliseksi, sitä tiedä mä en. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että on se hiton kivaa puuhaa! Ja kunto kasvaa. Sauvotaan yhdessä.