Viidenkympin keljutusta?

Työhön liittyvien valmennusten motivoimana olen lukenut viime aikoina kaikenlaista asiaan liittyvää, ja asian vierestäkin. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raporttia lukiessani olen oikeasti miettinyt missä roolissa itse olen tässä Suuressa työelämän ja koulutusjärjestelmän muutoksessa. Toisaalta haluan olla mukana toteuttamassa muutosta, olenhan aito idealisti ja innostuja, toisaalta haluan jo "olla vaan ja nauttia", meditoida ja joogata ja ajatella universaaleja asioita. Eläkeikään on kuitenkin pitkä matka vielä...

Kolmikymppisenä iski kriisi: mitä minulla on, haluanko lapsia vai mitä sisältöä lähden elämältäni hakemaan. Nelikymppisenä iski seuraava kriisi: mitä vielä voin/haluan tehdä, ja jatkanko entistä vai muutanko suuntaa. Viisikymppisenä on uuden kriisin paikka: pysynkö kehityksessä mukana vai jäänkö räpiköimään rattaiden alle? Voin jo arvata mitä kuudenkympin kriisi tuo tullessaan.

Mikään ei mene kuin Strömsössä. Ei todellakaan. Neljättätoista vuotta asutaan samassa talossa, jonka piti vaihtua uuteen jo kymmenen vuotta sitten, pieni perhehotelli Italiassa on edelleen vain unelmakuva, lama jätti jälkensä yritystoimintaan, oma ura ikuisesti hakusessa eikä harmainta hajuakaan mitä haluan elämälläni tehdä. No, nämähän ovat vain kosmeettisia asioita. Vaan eipä ole henkinenkään puoli aina ollut ihan tapissaan. Luulisi siitä jotain hyötyä olevan että on koulutettu life coach! Vaan kukapa koutsaisi coachia?

Meinasin otsikossa reteesti käyttää v-alkuista sanaa, mutta sitten iski omaehtoinen sensuuri. Sekin vielä. Miksei voi sanoa asioita niin kuin ne ovat, aidosti ja rehellisesti. Hauska juttu sattui sosiaalisessa mediassa; tavoistani poiketen en jakanutkaan päivityksessä iloisuutta ja hauskuutta ja positiivisuutta, vaan latasin että keljuttaa. Ja pyysin vetoapua. Sitä sain. Ja iloista sellaista, kuten omaankin tyyliini kuuluu. Ilman kliseitä. Yksi oli joukossa, joka ymmärsi täydellisesti. Hän onkin mentorini ja suuri idolini, jonka koulutuksessa kävin vuosia. Kliseiset maailmanparannuslauseet - ei kiitos. Epäaitoa. Elämä on aitoa! Silloinkin kun se ottaa päähän...

Tämä vuodatus oli nyt tässä :) En edes muista mistä tämä lähti käyntiin... Loppuun osuva viisaus:

"Kaikki me kannatamme edistystä, kunhan se tapahtuu muutoksitta."