"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kreikan lumoissa

Yhtään en ihmettele, että suomalaisten lomakohdesuosikkina keikkuu aina vaan Kreikka, vaikka maan talous keikkuu sekin. Kreikka on yhtä sinivalkoinen kuin kotomaamme Suomikin: valkoiset talot, siniset ovet ja ikkunaluukut, sininen taivas ja sininen meri. Onhan Kreikan lippukin tutun sinivalkoinen. Ilmasto on ihanteellinen, ruoka on poikkeuksetta hyvää, turisteja kohdellaan asianmukaisesti. Oma pieni huvila Kreikassa - kelpaisi minullekin.



Lähdimme perheen kanssa viikoksi Mykonokselle, karkuun rouvan viisikymppisiä ikään kuin. Ensimmäinen yö vietettiin Ateenassa: pitihän kuululle Akropolis-kukkulalle päästä kapuamaan. Sen teimme ja hiki virtasi, mutta olihan se elämys. Arkkitehdit ylistävät doorilaistyylistä Parthenon-temppeliä kilvan, eikä syyttä. Marmorista temppeliä restauroidaan jatkuvasti pieteetillä ja taidolla. Vanhankaupungin Plakan kujilla tietenkin käveltiin eestaas, ja taisivat perheen teinit tehdä kesävaateostoksiakin. Tony's Hotel oli oiva majapaikka ja herra itse avulias ja mukava. Huoneisto oli riittävän iso nelihenkiselle perheellemme enkä ole yhtä hulppeaan kylpyhuoneeseen ihan äkkiseltään törmännyt.



Mykonokselle siirryimme tietenkin laivakyydillä. Matkaan meni 3,5 h Hellenic Seawaysin katamaraanilla, lähtö Piraeuksen satamasta. Maisemat ovat merellä upeat ja niitä seuratessa matka sujuu mukavasti, tosin perheen muut jäsenet näyttivät olevan ennemminkin umpiunessa... Hotellin valinta on aina vähän arpapeliä, mutta tällä kertaa arpaonni suosi. Mykonos Bay Hotel on kerrassaan ihana, sopivan pieni ja intiimi, häkellyttävän kauniisti visualisoitu, ja hotellilla on ihastuttava allasalue mm. katosvuoteineen. Joka puolella hotellia valkoinen väri suorastaan häikäisee silmää.



Perheen miehet hakivat meille loman ajaksi menopelit: poika kyyditsee siskoaan skootterilla ja herra rouvaansa turvallisemmin mönkijällä. Näin pientä saarta on helppo kiertää omaan tahtiin. Tosin jo ensimmäisenä päivänä todettiin, että aurinko on todella petollinen, tuulisellakin kyydillä: otsat ja olkapäät lahjakkaasti palaneet... Mykonos on tulvillaan upeita rantoja ja tietenkin erilaisia vesiaktiviteetteja. Jos aikaansa viettää valvotuilla rannoilla, pitää aurinkotuoleista ja varjoista maksaa vuokraa. Tosin sitten saa myös vessat, suihkut ja ravintolapalvelut käyttöönsä. Kiva vaihtoehto on etsiä ihan oma poukama, jossa saa rauhassa köllötellä.



Mykonoksen pääkaupunki on myös Mykonos, yllätys yllätys. Sen vanha kaupunki on kokonaan suljettu autoilta, joten menopelit jätetään kaupungin portille ilmaiselle parkkipaikalle ja sitten liikutaan kapeita kujia jalkaisin. Ja näitä kujia riittää silmänkantamattomiin, toinen toistaan kapeampina. On suuri seikkailu kuljeskella täällä. Kauppoja riittää joka lähtöön, puhumattakaan ravintoloista. Siellä täällä on myös idyllisiä, pieniä hotelleja ja majataloja. Hintataso on Mykonoksella korkea ja nelihenkiseltä perheeltä hurahtaa helposti 150 euroa päivässä pelkkään syömiseen, kahvitteluun ja alkuillan drinkkeihin.



Ruoka on Kreikassa lähes poikkeuksetta hyvää. Tähän päivään mennessä ei ole tullut huonoa ruokaa vastaan. Ruoka on myös tuttua: kreikkalainen salaatti, tsatsiki, viininlehtikääryleet, moussaka, souvlaki-vartaat, grillattu feta ja halloumi jne jne. Koska turisteilla on jokaisella omat aikataulunsa, ruokaa saa mihin aikaan vaan eikä kukaan ihmettele muiden ruoka-aikatauluja. Joskus törmää ravintolaan, jossa perinteisistä kreikkalaisista ruoista on tuunattu moderneja versioita - upeita kokemuksia! Kaiken kaikkiaan, lomailu Kreikassa on yhtä juhlaa.



Loma jatkuu, joten lisää myöhemmin. Ihanaa on - sen voin taata!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti