Vielä Kreikka mielessä

Tunnelmat ovat jo ehtineet vaihtua moneen kertaan, mutta vielä on Kreikan-loma mielessä. Niinkin paljon että seuraava kohde on jo (teoreettisella tasolla) valittu: Naxos. Mutta milloin, se onkin sitten toinen juttu. Maksetaan ensin nämä luottokorttilaskut pois... Viikon lomalla saimme nauttia 26-30 asteen lämpötiloista, mikäs sen mukavampaa. Heinä-elokuussa lukemat ovat aika paljon korkeammat. Mykonos on erittäin tuulinen saari, joten kuumuus ei ole "tappavaa" laatua. Tosin vilvoittava tuuli antaa harhan ettei aurinko polta. Kyllä se polttaa!

Mykonos on myös nuorison suosima bilesaari. Saarelta löytyy pilvin pimein upeita rantoja ja osa niistä on suunnattu (ja suunniteltu) ihan nuorison biletyspaikoiksi. Meno alkaa yleensä 11 aikaan illalla ja jatkuu aamuun asti. Ei siis meikäläisen ikäisen hommaa enää. Mutta teinipoikani jo ilmoitti, että tänne hän vielä tulee kavereidensa kanssa jonain päivänä kun on täysi-ikäinen. Mikä ettei!

Mykonos on kallis saari; samaa luokkaa kuin Korfu ja Santorini, muun muassa. Senkin takia ajatus Naxoksesta viehättää, koska se ei ole ihan niin suuren yleisön suosima ja siksi edullisempi lomakohde. Mitään erityisiä nähtävyyksiä Mykonoksella ei ole, mutta saaren tunnusmerkki ovat vanhan kaupungin tuulimyllyt. Eivät ne käytössä enää ole mutta hauskan näköisiä olkikattoineen:

Kuten Kreikassa on tapana, joka niemessä ja notkossa on kirkko. Vaikkei sitten juuri ulkovarastoa suurempi kooltaan. Useimmissa on sininen katto mutta osuipa silmiin aika monta punaistakin kattoa:

Puoliso on niin valveutunut, että etsii perheelle joka reissulla jotain nähtävää, niinpä nytkin. Ajelimme melkoista serpentiinitietä aina vain ylemmäs ja ylemmäs rinteitä ja päädyimme saaren ilmeisesti ainoalle majakalle (joka tosin ei sekään ole käytössä enää). Komea paikka oli ja siispä vaivansa väärtti, maisemat huikeita:

Mykonos jäi taakse ja vietimme vielä yhden päivän Ateenassa, taas Tonyn hotellissa. Rouvan syntymäpäivää vietettiin siis juhannusaattona Ateenassa, juhannuskokon virkaa hoiti Akropolis-kukkula iltavalaistuksessa. Näkymä oli niin kaunis, että se on syöpynyt verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi. Kauniita olivat myös auringonlaskut Mykonoksella; niitä seurasimme omalta terassilta iltaisin:

Loma on jo takana ja paluu kotimaahan koitti lauantaina. Ehdimme siis viettää vähän juhannustakin ja istua iltaa läheisten kanssa. Pyykinpesukone on laulanut iloisesti, kesäkukkia on elvytetty, kissat lunastettu kasvattajalta, ja arkeen on yritetty sopeutua. Tällä hetkellä istunkin jo ypöyksin mökillä, kuikan huutoa kuuntelemassa. Elämäni ensimmäisen kerran olen yksin mökillä ja hitusen jännittää saanko unta. Jos en saa, valvon koko yön ja nukun päivällä. Vai...?