Syysblues

Jokasyksyinen melankolia on vallannut kartanonrouvan ajatukset. Siitä syntyi blues. Sävelmä vapaa, sanat tuulesta temmattu. Ottakaa omaksenne tai jättäkää omaan arvoonsa. Ihan sama mulle, joo joo joo.

Ei tätä jaksa kukaan,

ei onnistu mikään,

ei huvitakaan lainkaan, joo joo joo,

lähdenkö myrskyn mukaan.

Päivät niin pitkii ja synkkii,

ei oo valoo, pimeetä vaan,

mielessä sekava yö, jee jee jee,

fågelitkin muuttaneet pois.

Kesän biitsit taakse jää,

valokuvan väri häviää,

rusketuskin kalpenee, ee ee ee,

tähdet silmissä haalenee.

Ei oo työtä, ei oo rahaa,

skidit hyppii silmille,

muija ärsyttää, niin niin niin,

frenditkin tosi tyhmii.

Terveys pettänyt,

järki vissiin jättänyt,

ihan tyhmä tää biisikin, ää ää ää,

ei jaksa kukaan normaali...

Olipa riemastuttava kokemus ryhtyä blues-sanoittajaksi. Blues on niin negaation ylistys kuin olla vaan voi, joten annetaan palaa oikein kunnolla koko rahan edestä. Syysmyrskyä odotellessa...