Teinityttönä iskias vaivasi aika ajoin. Puhuttiin notkoselästä sun liirum laarum. Tyyny ristiselän alle ja lepoa, sillä se hoitui siihen aikaan. Ei tutkittu eikä hutkittu. Kahdeksan vuotta sitten alkoivat taas selkäkivut vaivata. (Tuli deja vu, olenko mahtanut jo kirjoittaa joskus aiheesta? No, mitä väliä - kertaus on opintojen äiti) Juoksin työpaikkalääkärin kautta fysioterapiaan ja hierojalle, naprapaatilta kiropraktikolle. Välillä löysin itseni kuulun Antti Heikkilän vastaanotolta ja jopa vyöhyketerapeutin pediltä. Jokaisella oli eri tarina syistä ja seurauksista.
Sitten meni pari vuotta paremmin. Kunnes taas alkoi pientä vastoinkäymistä ilmaantua. Lähinnä selkä jumitti jos pysähdyin seisomaan paikalleni. Vanhempainyhdistysaikoina tuli usein seistyä erilaisissa tilaisuuksissa jalkojen päällä myyntitiskin takana, ja illalla kotona sitten aherrus kostautui, kun jalat menivät alta. Minkään sorttinen kerääminen ja kumartelu ei ole vuosiin tullut kysymykseenkään. Kävelylenkillä piti pysytellä liikkeessä, pysähtyminen vaikkapa juttelemaan aiheutti jumittuman selässä. Ja sitten loppukesästä erään mökkiviikonlopun tuoksinassa selkä pamahti totaalisen huonoon kuntoon.
Fysiatrilta olin jo aiemmin saanut lähetteen magneettikuvaan, joten tässä vaiheessa oli pakko lähteä selvittämään mikä selässä mättää. Sain pikaisen ajan ortopedille ja hän totesi selässä tyrän, eli iskiaksen, eli välilevyn pullistuman. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pari viikkoa vetelin erilaisia lääkkeitä. Sitten sain invalidina olemista tarpeekseni ja ryhdyin liikkumaan entistä innokkaammin. Lisäsin mm. joogan treenilistalleni. Kävin uudestaan fysiatrilla. Hän ei puhunut lainkaan tyrästä, vaan bakteeritulehduksesta. Olen täydellisen tietämätön vieläkin siitä mikä selässä on vikana, jos mikään. Vaivat jatkuivat. Jumitti, vihloi, pelotti etten pääse liikkeelle, unettomuutta: pahinta oli pelko. Ja ihan vaan tiedoksi: se ei auta että maailmassa "on pahempiakin ongelmia".
Tässä muutamia lauseita, joita olen vuosien varrella kuullut: Voi tätä sun selkää, miten jumissa se on. Täytyy sanoa että onpa hieno selkä, huomaa että on treenattu. Sun selkäranka on ihan kummallisen näköinen. Usein selkäkivut ovat psykosomaattisia. Stressi pahentaa selkävaivoja. Vaikea sanoa onko tyrä vanha vai uusi. Näkeehän sen että jotain sun selässä on pahasti pielessä. Hyvä tästä selästä vielä tulee, älä huolestu. Ennen pitkää olet vielä pyörätuolissa tämän selkäsi takia. Jooga on varmasti hyväksi. Mitä, jumppaat aamuisin? Sinä tarvitset toiseen kenkään korokkeen, jalat ovat eri pituiset. Lantio on ihan suorassa linjassa ja jalat tismalleen saman pituiset. Inkivääritee auttaa selkävaivoihin. Magneettipatja on ideaali selälle. Jne jne jne.
En juurikaan enää anna painoa kenenkään sanomisille. Ihmettelettekö? Nyt selkä on ollut hyvässä jamassa jo kaksi viikkoa, eli elämä hymyilee siltä osin. Ehkei rouvaa vielä viedäkään navetan taakse! Oli miten oli, ainakin olen oppinut sympatiseeraamaan jokaista selkävaivaista ihmistä enkä missään nimessä väheksy heidän vaivojaan. Siperia opettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti