Ammutaanhan hevosiakin

Poliitikkoja käy melkein sääliksi tänä päivänä. Laukauksia satelee edestä ja takaa. Siinä väistellessä pitäisi kansakunnan asioita pieteetillä hoitaa ja vaalia. Muutama mätämuna pilaa kaikkien maineen. Ja sen sanottuani huomaan, ettei mitään uutta auringon alla. Sama ongelma on alalla kuin alalla. Ei ole poliitikkojen yksinoikeus olla ketkuja tai tehdä katteettomia lupauksia tai ajaa kansakunnan edun ohella hiukan omiakin etuja. Näitähän on nähty, muuallakin kuin eduskunnassa.

Kartanonrouvalla on sangen vaatimaton poliittinen ura takana; vasta kymmenen vuotta kunnallispolitiikassa enkä edes valtuustoon asti ole yltänyt. En tosin halunnutkaan. Enemmän kiinnosti ruohonjuurityö, ja mukavia luottamushenkilöpaikkoja on annettukin vuosien varrella. Koskaan ei tullut mieleen, että kukaan tavis tällaiseen viitsisi lähteä oman edun takia. Työtä kyllä tehdään yhteisen hyvän vuoksi. Sydämellä. Kuka muuta väittää, ei tiedä mitä puhuu.

Sopii muistaa että jokainen kansanedustaja on paikkansa tienannut yleisillä, yhtäläisillä ja suhteellisilla vaaleilla, demokraattisesti. Sitä saa mitä tilaa. Jokainen annettu ääni vaaliuurnilla on merkittävä. Yhtä merkittäviä ääniä ovat ne, joita ei annettu. Turha selittää "etten minä ollut näitä valitsemassa". Itse asiassa jokainen meistä oli. Eivät ne muut...

Opposition tehtävä on räksyttää, näin politiikka toimii. Nyt on demareiden vuoro. Muillakin puolueilla on vuoronsa ollut aikanaan. Perussuomalaiset täyttävät nyt omaa tehtäväänsä kansakunnan pelastajana, ja annetaan heidän yrittää. Onhan selvää että uusia tuulia tarvitaan.

Kartanonrouva muistaa lämmöllä Veikko Vennamon legendaarisia tekstejä Suomen Uutisissa vuonna yksi ja kaksi ennen nakkisotaa: Kyllä kansa tietää! Rötösherrat kuriin! Voi niitä aikoja... Tämän päivän maailmassa Neljäkymmentäviisi-tyyliset ohjelmat hoitavat Vennamon perintöä kunniakkaasti. Luulenpa että kähminnän aika on kerta kaikkiaan loppuun kulutettu tie sivistysvaltioissa. Vielä vahvemmin epäilen että suuressa maailmassa sitä esiintyy  enemmän kuin uskallamme ajatellakaan.

Kartanonrouva uskoo rauhanomaiseen yhteiseloon, avoimuuden ja keskustelun kulttuuriin, työteliäisiin rivipoliitikkoihin, konsensukseen ja sivistykseen. Ja siihen että kansakunnan tulevaisuus kasvaa menneisyyden vahvoista juurista.