Money makes the world go around

Blomqvistin tanssijagurupariskunta meni sitten ja hävisi Korkeimmassa oikeudessa sijoituskiistansa. Sinänsä en ihmettele lopputulosta. Enkä tarkoita nyt sen takia, että pariskunta olisi toiminut erityisen tyhmästi. Päinvastoin. Lopputulos nyt vaan selkeästi kuvastaa tätä aikaa mitä elämme. Who cares -aikakautta siis. Rouva Blomqvist osuvasti sanoi radiossa, että ehkäpä tämä opettaa ihmisiä lukemaan tarkemmin pienellä präntätyt tekstitkin. Sehän on tiedetty aikojen alusta, että juuri pienellä präntätyllä sanotaan se olennaisin... Mutta näyttäkää minulle se henkilö joka lukee koko sopimustekstin suurennuslasilla ja huolella, niin minä näytän teille sen henkilön joka palaa sopimustekstin kanssa pankkiin/sijoitusyhtiöön/vakuutusfirmaan ja pyytää saada itselleen epäedulliset kohdat sopimuksesta poistettua...

Ei minua tavallisen sijoittajan tyhmyys niinkään huolestuta, vaan se piittaamattomuus miten tavisten säästöihin suhtautuvat nämä vakavasti otettavat (?) yhtiöt ja laitokset. Jotenkin elän vielä siinä naiivissa uskossa, että jos rahoista luvataan ammattitaitoisesti huolta pitää, niin näin myös tapahtuu.

Se, jolla muutama seteli on mahdollista pahan päivän varalle sijoittaa, tietää ettei rahoja kannata ainakaan pankin talletustilillä makuuttaa (korko nolla), eikä oikein pitkäaikaisellakaan tilillä (inflaatio syö nopeammin kuin pankki korottaa talletuskorkoa). Patjaankaan rahoja ei kannata piilottaa; kurjaahan se on jos kuolla kupsahtaa yllättäen ja perikunta heittää patjan kaatopaikalle, autuaan tietämättömänä sen todellisesta arvosta. "Hyvä patja, siinä Eikan kanssa maattiin viisikymmentä vuotta ja kolme lasta saatiin."

Metsään, tuohon vihreään kultaan, kannattaa kuulemma aina sijoittaa, ja muutama hakkuu silloin tälllöin tuo lisätuohta. Entäpä jos Simo- tai Liisa-myrsky (nimet tuulesta temmattuja) vie puut, niin kuin kävi männäkesänä. Sinne mätänivät monen eurot metsään (onneksi oli vakuutus!). Asuntokauppakin kannattaa. Mutta entä jos vuokralaiset ovat pettymyksiä toinen toisensa perään, ja kämpän seinät kärsivät siinä sivussa, vuokratulot jäävät tulematta kaikenmaailman luusereiden takia.

Onko sittenkin onnellisempaa elää kädestä suuhun: käyttää sen minkä tienaa, autuaan tietämättömänä sijoitusongelmista? Kun ei ole mitä sijoittaa... Sitä paitsi hautaan ei ole kukaan sitten faaraoiden vienyt omaisuuttaan mukanaan. Hyvä niin; se nyt vielä puuttuisi että tässä muutenkin katalassa maailmassa palattaisiin takaisin haudanryöstäjien aikakaudelle.

Kaikesta huolimatta, toivotan Blomqvistin pariskunnalle turvattuja eläkepäiviä, milliä köyhempänä, mutta taatusti viisaampana. Kuka se joskus sanoikin ettei raha tee onnelliseksi. Sillä viisaalla ei ollut ilmeisesti rahaongelmia koskaan...