"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

maanantai 24. tammikuuta 2011

On lottovoitto syntyä Suomeen, kuulemma

Kartanonrouvalla on tänään jotenkin dagen efter -olotila. Eikä se siis johdu ryypiskelystä. Suomen suloinen sää veti heti aamusta veteläksi; tikkulumisade vaakasuoraan ei ole kauhean kivaa. Toisekseen, jäi (taas) lottovoitto tulematta tähän osoitteeseen. Olin jo aikeissa ottaa heti aamusta maanantain kunniaksi yhteyttä entiseen Vehoon ja panna elämän risaiseksi, mutta toisin kävi. Volvo ei vaihtunut Mersuksi, vielä...

Elämäntaidonvalmentajana tiedän tasan tarkkaan, ettei onni synny lottovoitosta. Eikä onnellisuudesta nyt tässä ole kysekään. Se puoli on kunnossa. Nyt on vaan sellainen päivä, että jostain saisi enemmän kuin mielellään tipahtaa syliin toimintatonni tai useampikin. Pidin perheenpäälle mukamas valmennusta uskaltamisesta ja riskien ottamisesta. Eipä ollut vaikea päätellä, että itseäni siinä valmensin. Kuusi vuotta, ainakin, olen itseäni etsinyt kotinurkista; pyykinpesukoneen, hellan ja astianpesukoneen pyhästä kolminaisuusyhteydestä. En ole löytänyt. Oman pienen hotellin haluan edelleen, vaan eipä ole uskallus riittänyt kokeilemaan siipiä ja niiden kantavuutta.


Takana on useampikin mukava työpaikka; mm. sanomalehdessä, lentoyhtiössä ja kirjapainossa. Kaikissa viihdyin enemmän kuin hyvin; työkaverit mukavia, eikä työssäkään suurempaa valittamista. Mutta aina kaihersi pohjalla ajatus jostain omannäköisestä. Taiteellisuudella ei Jumala suuressa viisaudessaan siunannut, eikä kädentaidoilla, joten ne alat voi unohtaa. Myyjää minusta ei saa tekemälläkään, kun en yksinkertaisesti osaa "tyrkyttää". Hoitoalakin on ihan "mission impossible". Liukuhihnan ääressä tylsistyisin alta aikayksikön. Omat lapset ovat ihan kivoja, ja jotkut naapurinkin, mutta pidemmän päälle ei lastenhoitoalakaan inspiroi. Kokkailu ja leipominen kotioloissa ihan jees, ammattina no thank you. Lista on loputon. Ihan kivoja ammatteja maailma syrjällään, mutta siltikään ei mitään todella haluttavaa.

Itsestä on onni kiinni, ja omista valinnoistaan kantaa jokainen vastuun. Pääasia on ettei taakseen tarvitse katsoa katumuksella. Elämä on tässä ja nyt, ja nokka pidetään tiukasti menosuuntaan. Kartanonrouvakin lopettaa ruikuttamisen ja lupaa aloittaa tiistain positiivisemmalla otteella. On kaunis koti, mukava puoliso, ihanat lapset, maailman paras anoppi, lämpöä ja ruokaa riittää, ylipaino ei kiusaa ja terveys erinomainen, harrastukset mieluisia, ja ystävät rakkaita.





Kartanonrouvalla on vahva usko siihen, että jos jotain haluat, niin koko maailmankaikkeus auttaa sinua saamaan sen. Pitää vaan uskoa siihen mitä haluaa. Kääntäen tämä ikävä kyllä toimii niinkin, että jos uskot pahinta, saat senkin. Eli kieli keskellä suuta, toverit! Muuten, mitä tarkoittaa "kieli keskellä suuta", voiko se kieli olla muuallakin...? Tämä rouva juo nyt kahvia, ja fundeeraa asioita yön yli.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti