Ystävättäreni kanssa pyörittiin eilen pari tuntia kylillä "pahan teossa" (miehet: tarkoittaa vaatteiden ja muun tarpeellisen shoppailureissua, ei sitä mitä te luulette pahanteoksi). Jäin miettimään erilaisten ystävien roolia ja merkitystä elämässämme. Kun katsoo taaksepäin, huomaa että matkan varrelle jäi monia, jotka juuri silloin olivat merkityksellisiä, mutta joiden nimiäkään ei tuppaa enää muistamaan. Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin, vai miten se menikään.
Tästä sainkin oivan aasinsillan avata hiukan tätä alter egoani, kartanonrouvaa. Harrastamme nimittäin muutaman ystävättäreni kanssa lempinimiä. Kartanonrouva sai alkunsa jo kauan aikaa sitten jostain heitosta, jäi elämään ja kytemään, ja sillä nimellä tässä nyt kuljetaan. Ei meidän perheellämme mitään kartanoa ole, enkä tietääkseni ole suuruudenhullukaan. Tai mistä sitä tietää... Joka tapauksessa eräs ystävättäreni on puolestaan Rouva Aatelinen, ja parivaljakkona olemme teettäneet mm. nimikoidut shampanjalasit yhteisiä illanviettoja varten. Siis tajusitteko: laseissa lukee rva Aatelinen ja rva Kartanonrouva. Oli kuulemma k.o. vanhan kaupungin puodissa tilaus herättänyt hilpeyttä, I wonder why...
Toisen ystäväni kanssa kuljemme koodinimillä Eulaalia ja Abigail. Tähän sisältyy fantastinen taustatarinakin: "Abigail oli kopea brittilady, joka turnyyri pepun päällä keikkuen kopisteli linnansa käytävillä. Eulaalia taas, vanha leskirouva, hyväntahtoinen hömelö, joka piti Abigailin kylän juorujen tasalla. Eulaalia oli kyllä ikävän rahvaanomainen, mutta lady Abigailillakin oli rahvaanomainen puolensa. Tosin hän piti sen piilossa. Eulaalia pääsi vahingossa selville asiasta, kun hän yllätti Abigailin lukemasta sen ajan seiska-lehteä." Lukijani eivät varmaankaan hämmästy, että kartanonrouva on tässäkin tapauksessa se kopea brittilady. Onkohan siinä kartanonrouva-nimityksessä sittenkin jotain perää? Äitinikin väittää että olen luultavasti vaihtunut Kätilöopistolla...
Muunkinlaisia ystäviä on; joidenkin kanssa tavataan harvemmin, toisten kanssa senssaillaan joka päivä ja raportoidaan pissallakäynnitkin. Yhden kanssa fundeerataan elämää suurempia asioita, toisen kanssa pysytään kevyemmissä aihepiireissä (kuten shoppailussa), kolmannen kanssa jaetaan yhteinen unelma yritystoiminnasta, neljännen kanssa matkustellaan ja vietetään tähtihetkiä, viidennen kanssa touhutaan yhdistystoiminnassa ja parannetaan maailmaa. Jokaisella on paikkansa, niin sydämessä kuin elämässä yleensäkin. Ja kyllä, naisella voi olla miespuolisiakin ystäviä, kuten tietysti myös päinvastoin. Puoliso, jolla on vahva itsetunto, ei kärsi mustasukkaisuudesta, kun siihen ei ole aihetta.
Tänään on muuten täydellinen päivä hiihtämiseen. Puoliso lähti juuri, hyvän ystävänsä kanssa luonnollisesti. Kartanonrouvat eivät hiihdä. Se on jotenkin niin "epänaisellista". Tosiasiassa hiihtäminen on liikuntaa parhaasta päästä. Tähän loppuun haluankin laittaa kuvan kartanonrouvan mieleen painuneesta hiihtoretkestä Saariselällä kolme talvea sitten. Reippaasti lähdettiin liikkeelle koko perheen ja hyvän perhetutun voimin. Kilometrin raskaan hiihtäminen jälkeen ladun varressa oli lappilaiseen tapaan kota, johon sangen uupuneina pysähdyimme nauttimaan ansaitsemaamme minttukaakaota ja lättyjä. Toisen minttukaakaon jälkeen hyppäsimme taas suksille, käänsimme ne paluusuuntaan ja palasimme lähtöpisteeseen, puolisoni suureksi järkytykseksi. Ei makeaa mahan täydeltä!
Mukavaa viikonloppua ja leppoisia hiihtolenkkejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti