Happihyppelyä

Meillä on puolison kanssa yhteinen kävelyharrastus. Kyseessä ei siis ole mikään viidenkympin villitys, vaan aivan niistä seukkaamisen alkuajoista asti olemme käyneet yhdessä kävelylenkeillä. Jossain vaiheessa seuraan liittyi pieni cavalierkingcharlesinspanieli, sitten toinen, sen jälkeen koirulit vaihtuivat lastenrattaisiin jne. Elämäntilanteet ovat muuttuneet, ja pari kertaa kaupunginosakin, mutta aina on kävelty. Enemmän tai vähemmän. Joku viisas sanoi kerran, että parasta avioliiton hoitoa on käydä yhdessä kävelyllä. Voi muuten hyvinkin pitää paikkansa. Ainakaan en väitä vastaan.

Kävellessä tulee a) fundeerattua ja b) keskusteltua. Molemmat hedelmällisiä tajunnanpläjäyksiä. Useimmiten. Joskus on käyty huonotuulisinakin kävelyllä; silloin ei ole paljon puhuttu. Pääasiassa on kuitenkin se happihyppely. Kävelyllä saa myös hyviä ideoita. Kartanonrouvan tapauksessa kyseessä ovat yleensä sisustukselliset jutut, tai matkat. Joka tapauksessa puolison mielestä ne useimmiten tarkoittavat joko rahanmenoa tai hänelle hommia, tai pahimmassa tapauksessa molempia...

Puolisokin saa välillä suorastaan häkellyttävän hyviä ideoita. Yleensä ne liittyvät tähän yhteiskuntaamme jollain tavalla. Hän kun on persoonallisuustyypiltään rauhanrakentaja. Eräänä päivänä tällä viikolla hän tokaisi, että "tämähän on kuin Raatteen tiellä kävelisi". Syynä kommenttiin olivat ihastuttavat puolen metrin välein valkoista lumipenkkaa värittävät koirankuset ja -paskaläjät. Oikein viehättävää. Siitä hän keksikin oivan aatteen: koiraveroa pitää korottaa tuntuvasti ja sillä rahalla palkata kuntaan "koiranpaskavastaava", jonka tehtävä on kerätä näitä jätöksiä pois ihmisten silmistä. Mielestäni ajatus on toteutuskelpoinen ja suorastaan innovatiivinen. Ja siinä on myös työllistävä vaikutus, mikä parasta. Tässä siis ilmainen vinkki kansanedustajille: saa vapaasti lainata ideaa.

Yhteisistä harrastuksista puheenollen, niitä meillä on paljonkin. Olenpa joskus tokaissut ystävilleni, että ollaan kuin eläkeläiset jo; tehdään kaikki yhdessä. "Missäs paska jos ei rattailla", sanoisi puoliso tähän, äitiään lainaten. (Anoppi voisi joskus selittää mitä hittoja se tarkoittaa...) Yhdessä lenkkeilemme pururadalla, käymme salilla, uimahallissa, pyöräilemässä/rullaluistelemassa (toinen siis tekee toista, ja toinen toista), jopa ruokakaupassa, ja lähteepä kartanonrouva rautakauppaankin mukaan. Aikanaan kun puoliso kävi työn puolesta Turussa, lähdin "huvin vuoksi" kaveriksi. Käymme kahvilla, lounaalla, ja silloin harvoin kun menemme paikalliseen "yhdelle", teemme senkin pariskuntana. Jonkun mielestä varmaan tylsää... Me nyt vaan olemme tällaisia paita ja peppu -tyyppejä. Eläkeläisiksi syntyneitä?

Kaksi asiaa on kuitenkin joita ei yhdessä tehdä. Toinen on hiihtäminen. Siihen ei kartanonrouvaa ole saatu houkuteltua vuosien varrella kuin kolme kertaa. Ehkä sekin muuttuu jonain päivänä. Viimeistään sitten kun puoliso ei jaksa enää hiihtää luistelutyylillä veren maku suussa... Toinen on vaatekaupoissa lorvailu. Siihen ei puolestaan herran hermot kerta kaikkiaan riitä. Ja hyvä niin. Pitää olla omiakin juttuja. Kuka siis ostaa puolison (vähäiset) vaatteet? Kartanonrouva. Muuten herra kulkisi päivät pitkät työhousuissa tai verkkareissa... Siitä olen hiukan kateellinen tosin, että hiihtolenkin jälkeen puoliso on kuin itse herra Aurinkoinen. Jotain siinä lajissa on?

Puoliso on kovasti ehdotellut, että hankitaan vihdoinkin ne "dementiasauvat". Olisi kuulemma niin "lutuista" lykkiä vauhdikkaasti rinta rinnan, niin kuin muutkin eläkeläiset. Kartanonrouvaa ajatus hiukan vielä askarruttaa...

Tiesittekö muuten että Perämeren jäätilanne on pahin 34 vuoteen? Turha väittää etteikö tämä olisi poikkeuksellisen rankka talvi. Jos vielä ei ole lumia katolta tiputettu, niin nyt olisi korkea aika. Kävelylenkillä nähtiin aika monet irrallaan repsottavat lumiesteet nimittäin. Siellä näkee nähkääs kaikenlaista...

Ihanaa viikonloppua!!!