Jäniksen vuosi

Kiinalainen uusi vuosi aloitti Jäniksen vuoden. Helmikuun 3. päivänä, elikä tänään, vaihtuu siis Tiikerin vuosi Jäniksen vuodeksi. Se on muuten kartanonrouvan vuosi. Tilit ja vastuut on tehty selviksi edelliseltä vuodelta ja uusi vuosi otettu vastaan ilotulituksilla ja lahjoilla. Siis niin tekivät eilen kiinalaiset ja koko Itä-Aasia. Peesasin täältä käsin hiukan hillitymmin. Ja tilit ainakin on tehty selviksi. Sananmukaisesti.

Jänis ottaa siis tämän vuoden 2011 haltuunsa (aina 22.1.2012 asti), ja vaikuttaa omalla tavallaan kuhunkin yhteentoista muuhun eläinmerkkiin. Jänikset ovat olemukseltaan harmonisia, suojelevat järkähtämättä läheisiään ja omaavat diplomaattisen neuvottelijan kyvyt. Älykkään jäniksen muita ominaisuuksia ovat ahkeruus, järjestelykyky, mukavuudenhalu sekä tietojen ja taitojen kehittäminen. Lisäksi hän on järjestystä kaipaava koti-ihminen. Just niin! Eniten kartanonrouvaa hetkautti se, että suotuisat ammatit ovat mm. vastaanottovirkailija ja kustantaja. Sopisivat meikäläiselle mitä parhaiten! Kuka tarjoaa töitä?




Niin, kartanonrouvahan on kiinnostunut näistä itämaisista uskomuksista. Kun talomme rakennettiin Hamarin rantaan yhdeksän vuotta sitten, feng shui -konsultti kävi kompassinsa kanssa tekemässä omat laskelmansa ja ehdotuksensa huoneiden/tavaroiden sijoittelun suhteen. Hyvin on toiminut. Jos Aasiassa on 5000 vuotta uskottu feng shuin energiavirtoihin ja elementteihin, niin mikä minä vasta-äskettäin-puusta-laskeutunut suomalainen olisin väittämään vastaan. Mieluummin peesaan. Alan kirjoja on kertynyt vino pino, kolmijalkaiset sammakot hyppelevät tarkkaan harkituissa kohdissa huushollia, peilien ja huonekalujen sijoittaminen on sekin mietitty harkiten. Ja vaikkei uskoisikaan feng shuin voimaan, niin roinien raivaus kannattaa silti tehdä aika ajoin.

Myös elämäntaidonvalmennuskoulutus istui mentaliteettiin kuin nenä päähän. Otetaan vastuu omista tekemisistä tai tekemättä jättämisistä eikä syytetä olosuhteita, uskotaan siihen että maailmankaikkeus antaa mitä pyydetään, luopumalla jostain saa uutta tilalle, pidetään kiinni omista arvoista, hidastetaan vauhtia... Paljon hyviä asioita. Sen sijaan horoskooppeihin en juurikaan ole hurahtanut, enkä selvännäkijöihin tai ennustajaeukkoihin. Niitä pidän kyllä melkoisena humpuukina. Vaan mistä sitä kuulkaa tietää...



Olen nähnyt enneuniakin. Niitä ilman elän tosin ihan mielelläni. Onneksi unet ovat olleet aika "helppoja", jos nyt niin voi sanoa. Kukaan ei ole ainakaan kuollut. Unet ovat kuulemma alitajunnan tuotoksia, mutta harvemmin kai ihminen näkee tapahtumia etukäteen. Ennemminkin unissa työstetään mieltä painavia, akuutteja asioita.

Olen myös taikauskoinen. Silleen järjellisissä määrin. En koskaan kävele tikapuiden alta. Jos näen mustan kissan ylittävän tien, sylkäisen olkapään yli kolme kertaa (varokaa siis kävelemästä liian lähellä). Enkä manaa mitään ikävää tapahtuvaksi. Vältän kertomasta etukäteen epävarmoja asioita. Kun mökin puuhella otettiin käyttöön viime kesänä ensimmäisen kerran, niin asiaankuuluvasti otettiin viinaryypyt, ettei uuni ala savuttaa. Tätä kutsutaan "savuviinaksi".

 

Oli helpottavaa lukea yliopistodosenttien ja muiden tutkijoiden näkemyksiä taikauskosta. Meillä kaikilla on sekä kieleen perustuva analyyttinen että paljon vanhempi intuitiivinen järjestelmä sisäänrakennettuna. Ne elävät rinnakkain sisällämme, ja senpä takia koulutus tai älykkyys ei juurikaan korreloi sen kanssa, onko ihminen taikauskoinen vai ei. Taikauskomusten tarkoitus onkin järkeistää epävarmaa maailmaa. Taikauskoa esiintyy muuten eläimilläkin.

Jäniksen vuosi on myös suomalainen elokuva vuodelta 1977. Se pohjautuu Arto Paasilinnan kirjoittamaan romaaniin, Risto Jarva ohjasi elokuvan ja pääosaa näytteli Antti Litja. Siinä päähenkilö (Vatanen) löytää loukkaantuneen jäniksen ja elää sen kanssa seikkailuntäyteistä vuotta ympäri Suomenmaata. Pitäisiköhän katsoa se, ihan nostalgiamielessä, näin Jäniksen vuoden kunniaksi?

En tiedä teistä, mutta kartanonrouvan mielestä Halloween ei oikein istu tähän meidän kulttuuriimme. Yritän sopeutua kuitenkin, harmonisen jäniksen tavoin. (kuvassa pääsiäisnoitia parin vuoden takaa)