"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Kahta ilman ei voi elää, toinen on...?

Kartanonrouva huvitti itseään ajatuksella mitä ilman en voisi elää. Joskus aikanaan psykologisissa testeissä (työpaikkaa hakiessani) törmäsin ryhmätehtävään, jossa mietittiin mitä autiolle saarelle kannattaisi ottaa mukaan. Ja sitten psykologit istuivat ympärillä ja tekivät huomioitaan... Tällä kertaa ei lukijoiden joukossa (toivottavasti) ole psykologeja eikä muitakaan moraalinvartijoita (ups), ja vaikka olisikin, niin mitä väliä. Mitä ilman sinä et tulisi toimeen?



Hammaslanka. Kuulostaa varmaan oudolta, enkä ole edes ollut aivopestävänä amerikkalaisessa high schoolissa... Joka tapauksessa, päivääkään en voi elää ilman hammaslankaa. Tytön nyt vaan yksinkertaisesti täytyy pitää huolta ikenistään.

Punaviini. Aah... Tästä aiheesta voisin vaikka laulun tai runon kirjoittaa. Jos osaisin. Kartanonrouva rakastaa punaviiniä. Enkä nyt tarkoita mitään Ekin Pikakivääriä, vaan laadukkaita, täyteläisiä, jumalaisia punaviinejä. Amarone, Mas la Plana, Valpolicella, Barolo... Punaviinissä marinoitu maksani toivottavasti jaksaa kunnialla vielä lukuisia punaviininhöyryisiä vuosia kanssani. Kaikista muista alkoholijuomista voin luopua, mutta en ikuna punaviinistä.

Kunnon yöunet. Puhun nyt 8-9 tunnista. Aikanaan lentoyhtiössä tuli tehtyä epäinhimillisiä työvuoroja (juhlimisesta puhumattakaan) ja pärjättyä kolmen-neljän tunnin yöunilla, jos silläkään. Taakse jäänyttä elämää. Unettomuudestakin olen saanut oman osani kokea, ei kivaa. Nykyään alle kahdeksan tunnin yöuni on järkytys. Kymmeneltä illalla hiivin viimeistään sängyn pohjalle, luen kirjoja hetken, ja sitten pää tyynyyn, onnellinen huokaus ja ihanat unet. Aamulla onkin fantastista herätä virkistyneenä uuteen päivään.



Leningit. (Ja korkkarit...) Laskin leninkini: niitä on 23 kappaletta. Ja käytän niistä jokaista! Minun on vaikea luopua yhdestäkään. Välillä on pakko kun kangas kulahtaa, tai muoti ajaa ohi. Kun vaatekoko on ollut viimeiset 25 vuotta sama, leningit eivät jää koskaan pieniksi. Uusiakin ostan, tottakai. En uskalla edes ajatella mitä ihanuuksia kevät tuo taas kauppoihin. Puhumattakaan tulevasta Pariisin-matkasta...

Matkustaminen. Veljeni on joskus todennut että olemme pudonneet lapsena matkustuspataan. Siinäkö syy levottomiin jalkoihin ja ikuiseen kaukokaipuuseen? Reissaaminen yksinkertaisesti vaan on niin kivaa. Ja enneagrammiseiskana toki tunnistan itsessäni tietynlaisen levottomuuden. Kaikki tuntemani seiskat vaihtavat maisemaa kuin... no vaikka pikkareita. Tai paitaa. Miten paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta jos olisi neljän seinän sisään jämähtänyt. Ei sillä että siinäkään mitään vikaa on.

Perhe. Luonnollisesti. Tosin parin päivän tauko silloin tällöin tekee ihan hyvää...(hih).

Oma auto. Vapauden tunne, nähkääs.

Huulipuna. Ja säteilevä hymy sen kera. Toimii aina.

Juustot. Chevre. Halloumi. Manchego. Aura Gold. Parmesan. Grillattu feta. Mozzarella. Koskenlaskija. Gorgonzola. Stilton. Nyt lähtee kartanonrouvalta mopo käsistä, paras lopettaa tähän. Asia tuli varmaan jo selväksi...



Onhan näitä, tarpeellisia (ja tarpeettomia) asioita. Ja loppujen lopuksi ihminen voi elää ilman yhtään mitään tavaraa, jos pakko on. Tällä kertaa oli kyse ihan konkreettisista asioista siis. Arvot ovatkin sitten ihan toinen juttu. Siitä joku toinen kerta. Nyt tekemään omaa listaa, pilke silmäkulmassa tottakai! Tämä on haaste.

2 kommenttia:

  1. No hyviä ovat elämäsi eväät joita ilman et voisi elää. Ihan pisti miettimään omalta kohdalta mikä sellaista olisi. Hm, kyllähän niitä joitain on, mutta kovin ovat vaatimattomai minun elämäni tarpeet. Kiva on leikitellä ajatuksella kuitenkin.

    VastaaPoista
  2. Älä Mummeli huoli. Olen vielä vauhdikas, mutta vauhti hiipuu vuosi vuodelta. Sitä paitsi suureelliseksikin on joskus kutsuttu... Se vähän otti päähän. Leikkiähän tämä vain onkin, joten toivottavasti kuulen vielä Mummelin tarpeellisista tarpeista!

    VastaaPoista