"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Lankalauantaita ja vähän muutakin

Lankalauantaina päätimme hypätä autoon ja lähteä katsomaan kuinka saunamökkimme on talvehtinut. Lankalauantain sakean savun kokkotulia ei sentään poltettu, ei edes roskia. Vaan keräsipä kartanonrouva ison kasan oksia kuitenkin juhannusta ja keskikesän kokkoa varten. Tasan kolme tuntia kesti ajomatka Savon sydämeen. Sanoisin että kohtuullinen aika maisemanvaihdokseen.

Appiukko tokaisi mökillä, että mökkeily ei ole lomailua vaan työleiri (pilke silmäkulmassa). Onhan siinäkin vinha perä. Tämä sukupolvi kuitenkin haluaa uskoa, että mökillä voi vaan lötkötelläkin. Puunhakkuun lomassa. No, meidän tapauksessamme saunamökissä riittää vielä paljon puuhasteltavaa, ja pihasta ei voi puhuakaan. Rakennustyömaahan se vielä on. Hiljaa hyvä tulee...


Hyvin oli mökki talvehtinut. Mutteriterassin ympärille kiinnitetyt pressut olivat suojanneet kalusteita talven tuiskuilta. Mökki ei ollut juurikaan kostea eikä tunkkainen. Eikä löytynyt hiiriä. Ensimmäinen kerta talven jälkeen on aika jännittävä. Sää kuitenkin suosi suomalaisia tänä pääsiäisenä, eikä 18 asteen lämmössä ollut lainkaan hassumpaa mökkeillä - huhtikuussa. Nukkumaparvikin oli yöllä melkein kuuma, kun saunaa pari kertaa lämmiteltiin tulopäivänä. Järvi sen sijaan oli vielä jään peitossa, vain pari metriä rannasta oli auki. Puoliso teki historiaa ja kävi kastautumassa - rohkea teko. Puu-uunin lämmittäminen sen sijaan ei onnistunut niin kuin oppikirjoissa. No, ensi vuonna osataan jo paremmin.


Kristikunnan suurinta juhlaa pääsiäistä vietettiin sunnuntaina riemukkaissa merkeissä. Korppisen rannalla polkaistiin käyntiin varsinainen työleiri, ja siistiä jälkeä syntyi. Puita pilkottiin, rakennusjätettä siivottiin, risuja ja oksia kerättiin. Oli tekemisen meininkiä. Lämpöä riitti hikeen asti. Ja sitä oli mukava oman saunan lämmössä kehitellä vielä vähän lisää. Kuikan huuto ja appiukon moottorisahan laulu kilpailivat keskenään. Anopin keittiössä syntyy mainiota kesäruokaa; selkeää ja konstailematonta, herkullista maalaisruokaa. Puhumattakaan lastenlasten rakastamista letuista ja aamupuurosta. Kartanonrouvalla on vielä pitkä harjoittelu edessä, että samaan yltää. Poikakin tokaisi, että ei ole kyse aineksista, vaan "ranneliikkeestä".



Harmillisen lyhyeksi jäi tämänkertainen visiitti mökkirantaan. Perheen lapset ovat nyt siinä iässä, että kaverit ovat elämääkin tärkeämpiä. Mutta Mambaa lainatakseni: "Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...". Kartanossa odottikin sitten toisena pääsiäispäivänä uusi työleiri: ensin pestiin kolme tuntia ikkunoita, sitten puuhasteltiin viisi tuntia pihatöiden kimpussa. Työpäivä se on sekin. Mieli on nyt hyvä, lämmin, hellä. Ja kroppa väsynyt. Kartanonrouvat eivät tunnetusti ole ruumiillisen työn experttejä... Mutta nopeita oppimaan!


2 kommenttia:

  1. Oikein työteliä pääsiäinen on teillä ollut. Siitä se kesän puuhastelu pääsee hyvään vauhtiin. harvinaisen lämmin oli pääsiäinen, meillä parhaimmillaaan eilen 22,7 astetta. Mutta olipa pääsiäisen ajankohtakin kovin myöhäinen.
    Työteliästä viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Kun muu perhe lähti kouluun ja töihin, päätin jatkaa hyvin alkanutta ikkunoidenpesu-urakkaa. Yllättävän mukavaa puuhaa kun ei ole kiire.

    VastaaPoista