Korfu sijaitsee Joonian saariryhmässä, Italian ja Kreikan välissä, Albanian kupeessa. Asukkaita saarella on 97.000 ja saari on pieni kooltaan: päivässä sen kiertää autolla. Rantaviivaa on hulppeat 217 kilometriä. Me löysimme hotellin Glyfada Beachin tuntumasta, vain 17 km:n matkan päässä pääkaupungista Kerkyrasta eli Korfusta. Glyfada Beach Hotel on pieni, 35 huoneen perhehotelli aivan rannassa: merinäköalalla varustettuihin huoneisiin kuului aamusta iltaan meren rauhoittava kuohunta. Muutenkin huoneet olivat avaria, moderneja ja siistejä. Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja avuliasta. Olimme valintaamme oikein tyytyväisiä.
Ruoka. Kreikkalainen salaatti. Dolmades. Grillattu fetajuusto. Souvlaki. Saganaki. Tzatziki. Oliivit. Stifado. Mousaka. Baklava. Ruoka on Kreikassa ihan järjettömän herkullista ja kotoista, mutkailematonta. Tavernoita löytyy joka nurkalta eikä huonoa ruokaa juurikaan tarvitse pelätä saavansa. Ainakaan jos hiukankin seuraa missä muut syövät. Matkan parasta ruoka-antia saimme pienessä Pelekaksen kylässä sijaitsevassa Jimmy´s Restaurant -ravintolassa. Siellä perinteinen ruoka oli päivitetty tähän päivään, ja vei kielen mennessään. Nam. Valkoviini on makeaa meikäläiseen makuun mutta sopii hyvin paikalliseen ruokaan. Punaviini maistui lähinnä petrolilta... Paikallinen olut on hyvää, nimeltään Mythos. Ouzoa tietenkin pitää maistaa, edes kerran.
Rantaelämä. Se on se juttu näillä Kreikan pienillä saarilla. Glyfada Beach on varmaankin sieltä parhaasta päästä Korfulla; hienot, valkoiset hiekkarannat, kirkas turkoosi vesi. Muutamaa retkipäivää lukuunottamatta makoilimme hiekkarannalla ja uimme sielumme kyllyydestä. Varjon alla oli turvallista olla, olihan lämpötila koko viikon 38 paikkeilla, ja ylikin. Puoliso snorklaili ja perheen hurjimmat kävivät kokeilemassa Ringo-ajelua (vähän samantyylinen kokemus kuin banaani-ajelu). Liian hurjaa menoa meikäläiselle... Rannalla kierteli kiinalaisnaisia tarjoamassa hierontaa: kokeilin jalkahierontaa joka maksoi kympin. Puoliso kävi hoidattamassa kipeytynyttä selkäänsä Shiatsu-teltassa. Kuulemma raju kokemus. Varjoliitelyäkin olisi ollut tarjolla, ja jokusen kilometrin päässä Vesipuisto, mutta ne jäivät nyt väliin.
Elämyksiä. Kerkyran-retkellä kokeilimme porukalla Fish Spa -jalkahoitoa. Siinä pienet (Turkista lähtöisin olevat) Garra Rufa -kalat pusuttelevat jaloista pois kuivan ihon ja samalla hoitavat jalkoja omilla entsyymeillään. Minkään jalkahoidon jälkeen eivät ole kynsinauhat olleet näin siistit. Siellä siis istuimme jalat altaassa puolisen tuntia ja lopuksi hoitaja hieroi jalat ihanilla voiteilla. Mieleenpainuva kokemus.
Toinen elämys oli Korfun kauneimman auringonlaskun seuraaminen Pelekas-kylässä, joka sijaitsi vajaan neljän kilometrin päässä rannastamme, korkealla vuoren rinteessä. Söimme täällä matkan viimeisen yhteisen illallisenkin, mutta ruoka ei valitettavasti ollut mieleenpainuvaa. Auringonlasku sitäkin enemmän. Näytti olevan monelle pariskunnalle herkkä hetki... Meidän seurueemme remuavine teineineen ei ehkä ollut ihan se oikea kohderyhmä tälle happeningille, rakasta ystävääni hiukan mukaillen. Sen sijaan sitäkin suurempi elämys oli, kun yleisten kulkuneuvojen (takseista puhumattakaan) puuttuessa laskeuduimme jalan säkkipimeässä serpentiiniteitä pitkin takaisin hotelliimme. Koirat räksyttivät yössä hulluille suomalaisille ja papparaiset talojen pihoilla katselivat kummissaan. Meillä oli hauskaa. Paitsi kenties aamulla kun rakkulat paljastuivat jaloista...
Retkeilyä. Kerran loman aikana täytyy toki vuokrata Jeeppi, niin nytkin. Sillä kiersimme saaren pohjoisosan ja näimme lumoavan kauniita maisemia (Kassiopi, Kouloura, Kalami...) sekä tietysti tyttäreni kauhuksi piipahdimme mm. luostarissa (Paleokastritsa). Puolisolle oli alusta asti selvää, että käymme Sidarin lähellä sijaitsevalla Rakkaudenkanavalla (Canal D'amour). Siellä sitten käsi kädessä pulahdimme uimaan ja herra intoutui vielä kirjoittamaan saviseinämiin nimemme kera sydämen. Kuka vielä väittää että olen nainut maailman epäromanttisimman miehen... "Sissin" palatsi (Itävalta-Unkarin keisarinna Elisabet) on ihan ehdoton kohde Achillien-kylässä, muutaman km:n päässä pääkaupungista. Upea paikka, hienot maisemat!
Pääkaupungissa Kerkyrassa piipahdimme pari kertaa, olihan se kohtuullisen lähellä ja linja-autokin lähti kätevästi rannaltamme. Tolkutonta kuumuutta pakenimme mm. Pyhän Mikaelin ja Yrjänän palatsiin, jossa toimii mielenkiintoinen Aasialaisen taiteen museo. Tietystä puikkelehdimme Vanhan kaupungin kapeilla kujilla, ja nuoriso shoppaili into piukassa ihania vaatteita ostoskaduilla. Spianda-nimisen Esplanadin varrelta löytyy samanlainen kahvilakäytävä kuin Pariisissakin on, nimeltään Liston. Siellä on mukava istua jossain lukuisista kahviloista ja nauttia vaikkapa jäätelöannoksen tai frappe'n (jääkahvi). Niin kuuma oli etteivät voimat riittäneet kiivetä Korfun vanhaan linnoitukseen. Se jäi vähän harmittamaan tällaista nähtävyysfriikkiä.
Poika vuokrasi skootterin kolmeksi päiväksi ja sillä pääsivät tyttöystävän kanssa kätevästi liikkumaan lähimaisemiin. Pääkaupunkiinkin ajoivat pari kertaa. Liikenne ei ole erityisen pelottavaa tahi kaoottista. Kypäriä ei yleisesti käytetä vaikka alla olisi millaiset hevosvoimat. Tiet ovat mutkaisia ja kapeita, kuoppaisiakin.
Ihmetyksen aihe. Kierrätys ei ole täällä arvossaan. Meille selvisi sekin ettei esim. pulloja kierrätetä lainkaan vaan ne viskataan suoraan roskiin. Valitettavasti myös luontoon. Aika rähjäistä on kadun varsilla, eivätkä turistit tietenkään ole juurikaan sen parempia. Rannallakin suurimmat roskaajat näyttävät olevan tupakoitsijat: stumpit heitetään surutta hiekkarannalle. Ei näytä kovinkaan kivalta. Siisteyttä olisi tehnyt näin marttana mieli opettaa kurittomille kreikkalaisille!
Kreikan talous. Korfulla ei Eurooppaa kuohuttava Kreikan taloustilanne näkynyt millään tavalla. Rahaa tippui automaatista niin paljon kuin saldo antoi myöten. Luottokortti oli käypää valuuttaa sekin. Tavara vaihtoi omistajaa. Useimmissa paikoissa käytettiin peräti kassakonetta ja -kuittia, mutta poikkeuksiakin löytyi. Glyfada Beachin Family Tavernan papparainen heitti lonkalta laskun loppusumman, oli piirtelevinään jotain lyijykynällä paperille, eikä ole vaikea arvata miten tienestit käsitellään. Myöskin taksikuskit heittävät summat lonkalta eikä mittareita taksista löydy. Hotellin respassa kerrottiin että vuosi on ollut heidän parhaansa ikinä. No, kohta sesonki loppuu ja luukut laitetaan kiinni lokakuussa. Seuraavan kerran turisteja hyysätään sitten toukokuussa. Onhan siinä tienattavakin että pärjää talven yli.
Matka oli ihana. Lämpö oli taivaallista. Loman jälkeen jaksaa taas paiskia töitä läpi pimeän syksyn. Toisaalta, mihinköhän sitä seuraavaksi lähtisi? Kalispera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti