"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

lauantai 23. helmikuuta 2013

Ruoka puhuttaa

Aihe ruoka herättää paljon keskustelua - se on taas huomattu tässä hevoslihajupakassa. Siinähän ei mitään ihmeellistä kai ole, että hevosenlihaa sinänsä syödään, ihan normiruokaahan se on, mutta on toki  ymmärrettävää, että asia pitää mainita tuoteselosteessa. Ja ainahan maailmassa on niitä ihmisiä, jotka eettisistä syistä eivät halua hevosta syödä. Näin on kuulemma ainakin Englannissa aika yleisesti asian laita. Näissä kohuissa tuppaa vaan olemaan sellainen piirre, että lähemmässä tarkastelussa alkaa paljastua muutakin sellaista mikä ei päivänvaloa kestä. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.



Seuraan televisiosta kahta ruokaohjelmaa: Master Chef ja Top Chef -kilpailuja. Ensin mainitussa kisailevat ruokaa harrastavat tavikset, jälkimmäisessä ammattilaiskokit. Molemmissa ohjelmissa on puolensa. Ammattilaiset tekevät raflaavampia ruokia hyvinkin vaivattomasti, tavikset vielä opettelevat niksejä. Kummassakin ohjelmassa tuomarirassukat syövät kylmää ruokaa. Ei käy kateeksi. Mutta jos joku hetkenkin kuvitteli, että pärjäisi tavallisena kotikokkina Master Chef -kisassa, niin luultavasti erehtyy pahemman kerran. Jos niksikirjassa on muutama bravuuriruoka, joita perhe ihailee, niin tuomarit luultavasti lähettäisivät maitojunalla kotiin. Viimeksi eräs kokkikokelas oli erehtynyt laittamaan lautaselle valmista chutney-lisäkettä, kun ei ehtinyt kaiken muun lisäksi sitä enää valmistaa, ja siitähän meinasi syttyä maailmansota. Voi kauheata mikä moka...



Meikä jatkaa siis omalla omintakeisella linjallaan kotikeittiössä yksin loistaen enkä haaveile tv-tähteydestä. Rakkaan marttaystäväni kanssa naureskelemme hyväntahtoisesti tyystin erilaisille keittiöillemme: siinä missä hän tekee perinneruokia vaikka silmät kiinni, allekirjoittanut ei karjalaisena marttana ole kuuna päivänä saanut aikaiseksi sen enempää karjalanpaistia kuin karjalanpiirakoitakaan. Ensin mainitun korvaa Moskovan pata (todella herkullista!) ja jälkimmäiset ostan lähikaupasta raakapakasteista paikan päällä paistettuina. Kun lapset olivat pieniä söin heidän kanssaan hyvällä ruokahalulla kalapuikkoja ja einespinaattilättyjä. Sen sijaan pakastevihanneksia ei tässä huushollissa käytetä kuuna päivänä mihinkään ruokaan, eikä pakasteesta osteta muutenkaan kuin jäätelöä ja joulun alla torttu- ja piparitaikinaa. Tosin on sanottava että omatekoinen piparitaikina on sata kertaa parempaa... Lasagneen hauduttelen ragu'ta (jauhelihakastike) kaksi tuntia, ja maku on taivaallinen vaikka sen itse sanonkin, mutta pastaksi kelpaa kaupasta ostetut levyt. Vuosiin en ole ostanut muuta jauhelihaa kuin paistijauhelihaa ja viime aikoina senkin luomuna (kiitos Tammisen!). Olen siis monessa asiassa tarkka, mutta toisaalta uskallan myös mennä siitä missä aita on matalin. Maalaisjärki auttaa valtavasti.



Kieltämättä yhtälö on vaikea, kun laatua pitää saada mutta se ei saa maksaa liikaa. Ruokahan on Suomessa hävyttömän kallista. Onnekkaita ovat ne joilla on taloudellisia rahkeita käydä ostoksilla kauppahalleissa, luomukaupoissa ja tiloilla. Saa ainakin laatua ja tietää mistä tuote tulee. Siitäkin huolimatta einekset ovat valtava bisnes, ja yhden sun toisen suomalaisen suolisto näyttää varmaankin aika kammottavalta jos se avattaisiin eteemme. Tiesittekö muuten että suolistomme on avattuna tenniskentän kokoinen? Sillä siis on merkitystä mitä suuhumme laitamme. Siinä mielessä tv:n kokkiohjelmat ovat opettavaisia, koska niissä kaikki tehdään alusta alkaen itse. Toisaalta on pelottavaa syyllistää arjen tuoksinaan hukkuneita perheenäitejäkään siitä että välillä haluavat mennä helpoimman kaavan mukaan. Täytyyhän näillä einesten valmistajillakin jonkinlainen takuu olla siitä, että ruoka on ruoaksi kelpaavaa. Vaan mitkä mahtavat olla kriteerit...?



Ruoan tarkoitus on antaa meille elimistön tarvitsemaa polttoainetta, eikä siitä haittaa ole jos se tuottaa iloa muutenkin. "Olet sitä mitä syöt" pitää täysin paikkansa. "Terve ihminen terveessä ruumissa" on taivahan tosi. Ylipaino ei johdu siitä että luut ovat painavat, vaan siitä että syöt enemmän kuin kulutat. Eiköhän ryhdytä syömään itsemme terveiksi? Hyvää ruokahalua ja muistakaamme myös esteettinen puoli ruokahetkessä.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Käärme astuu lohikäärmeen tilalle

Kiinalaisessa horoskoopissa siirrymme 10.2.2013 Käärmeen vuoteen, tarkennettuna Mustan vesikäärmeen vuoteen. Siinä missä Lohikäärmeen vuosi teki mahdolliseksi uudet asiat ja suuret muutokset, nyt astuu eteemme harkinnan vuosi, kriittisyyden ja itsetutkiskelun vuosi. Käärmeen vuonna on aika punnita omia motiivejaan ja vaatimuksiaan sekä harkita toiveitaan. Olenko oikealla tiellä? Voinko vielä vaikuttaa jo aiemmin päättämiini asioihin ja niiden seurauksiin?



Älytyypeille tämä vuosi on erittäin onnekas. Menestystä luvataan niille, jotka eivät riskeeraa eivätkä välitä pikkuasioista. Kaksosille luvataan suuria rahoja ja hyödyllisiä tuttavuuksia, vesimiehille paljon luovia ideoita, kaloille kiinteistökauppoja. Tässä perheessä vuosi otetaan siis ilolla vastaan, jos näihin lupauksiin on uskominen. Koska käärmeet ovat tuhlaavaisia (vaikkakin älykkäitä), niin raha-asioiden kanssa on tänä vuonna tarpeen olla erityisen varovainen. Henkilökohtaisen budjetin laatiminen on siis paikallaan, menojen supistamisesta puhumattakaan.



Jäniksille Käärmeen vuosi lupaa suotuisia tuulia; muutoksia matkailun, uuden työn tai sisäisen kasvun myötä. Opiskelukin sujuu tänä vuonna ja siksi uuden taidon opetteleminen kannattaa. Erinäisten vastoinkäymisten jälkeen jäniksen kannattaa hypätä sosiaalisen elämän rientoihin ja ottaa siitä kaikki irti. Otan jäniksenä tämän vuoden siis haasteena vastaan, jäinhän juuri ilman työtä, ja sosiaalista elämää ei aiempien työkiireiden takia ole ollutkaan. Tiikerit ovat napit vastakkain käärmeen kanssa, joten se aiheuttaa vaikeuksia ja maltin menettämistä, ihmissuhteet ovat siten merkittävässä roolissa. Elämässä ja taloudessa on luvassa kasvua ja kehitystä, suvussa mahdollisia sairauksia.  Siat ja käärmeetkin ottavat helposti yhteen, ja niinpä sian tulee varoa joutumasta esim. oikeuden eteen. Opiskelussa ja ammatissa saattaa tulla muutoksia, ja kenties edessä on muutto tai runsasta matkustelua. Sian pitää olla erityisen varovainen raha-asioissa, eikä ryhtyä sopimuksiin, joiden sisältö on vähänkin epäselvä, taikka lähteä uhkapeleihin mukaan.



Minua kiehtoo kiinalainen horoskooppi kovasti. Jotenkin siinä on enemmän älyä kuin perinteisessä horoskoopissa. Kiinalaiseen perinteeseen kuuluu, että uuden vuoden alussa kirjaat ylös asiat, joita tulevalta vuodelta odotat, ja suljet toiveen punaiseen kirjekuoreen. Sen piilotat kodissasi johonkin arvokkaaseen mutta samalla näkymättömään paikkaan. Tarkoitus on ikään kuin unohtaa kirje piiloonsa vuodeksi. Tein niin vuosi sitten ja otin juuri nyt (tätä kirjoittaessani) punaisen kuoren esiin. Olin kirjoittanut siihen näin: "Lohikäärmeen vuonna 2012 palaset urani suhteen loksahtavat paikoilleen ja teen kutsumustyötäni ilolla ja rakkaudella, tyynesti ja määrätietoisesti, vanhasta irtilaskien" (päiväys 12.02.2012).



On aika kirjoittaa uusi lupaus, Käärmeen vuoden ehdoilla. Suljen sen tälläkin kertaa punaiseen kirjekuoreen, ja vuoden päästä avaan sen ja näen miten kävi. Tehkää perässä jos siltä tuntuu. Muistattehan myös, että me itse ohjaamme venettä airoilla, sen sijaan että antaisimme sen kulkeutua minne sattuu. Sama on tämän elämän kanssa: sinne mennään minne itse halutaan. Viisasta Käärmeen vuotta!


torstai 7. helmikuuta 2013

Unelmien työpaikka hakusessa

Olen ollut onnekas ja saanut tehdä monipuolisia töitä työurani aikana. Ja olen saanut myös viettää seitsemän mahtavaa vuotta kotiäitinä. Yhteistä kaikille työpaikoilleni on ollut se, että minut on niissä kaikissa tiputettu ikään kuin tyhjän päälle, koska olen joutunut opettelemaan rutiinit ja koko työnkuvan siinä töitä tehdessä. Aika haastavaa on siis ollut, ja samalla palkitsevaa, kun on huomannut että oppii ja ymmärtää alasta kuin alasta. Ammattilaiseksi voi siis tulla työtä tekemällä.



Millainen olisi unelmatyö - sitä asiaa olen viime aikoina kovasti pohdiskellut.... Mitä minä haluan työpaikaltani, kas siinäpä kysymys. Ja onko sellaista työpaikkaa olemassakaan?

Unelmatyössäni saan sovitella työajat oman mieleni mukaan. Tärkeintä ei ole se millä sekunnin sadasosan hetkellä olen kustannuspaikalla, vaan se miten työt tulevat hoidettua. Unelmatyössäni voin sovitella vapaitani, eikä lomista riidellä, niistä sovitaan yhdessä. Unelmatyöstäni maksetaan kohtuullisen hyvää palkkaa. Unelmatyössäni on terveydenhuoltoasiat ja työhyvinvointiasiat hyvällä mallilla. Unelmatyössäni osataan hyödyntää työntekijöiden erikoisosaamista ja muita taitoja ja kykyjä. Unelmatyössäni kunnioitetaan jokaisen omaa persoonallisuutta ja erilaisuutta.



Unelmatyössäni on mukava ilmapiiri, selkeä tehtäväjako ja kukin tietää oman työsarkansa, pomo on pomo mutta ei pomota, työstä saa aika ajoin kiitosta ja välillä tehdään jotain kivaa yhdessä ihan vapaallakin. Unelmatyössäni ei ole kuppikuntia vaan kaikki ovat yhtä suurta perhettä. Unelmatyöhöni on kiva mennä aamuisin. Unelmatyössäni kukaan ei seiso niskan takana kyttäämässä, vaan työntekijöihin luotetaan. Unelmatyössäni työntekijät ovat luotettavia. Unelmatyössäni työntekijöitä koulutetaan ja opastetaan asianmukaisesti. Unelmatyössäni palavereja pidetään tarvittaessa, se ei ole itsetarkoitus kuitenkaan.



Unelmatyössäni on työrauha, mutta myös rento ilmapiiri. Unelmatyössäni kahvi ei lopu kesken ja lounaallakin on aikaa käydä. Unelmatyössäni ei tarvitse pelätä vaarallisia aineita sen enempää kuin epävakaita työtovereitakaan. Unelmatyössäni on sopivassa suhteessa istumista ja liikkumista. Unelmatyössäni on mielellään asiakkaita tai muita kontakteja, jotta saan olla tekemisissä ulkomaailman kanssa. Unelmatyössäni puhutaan useita kieliä. Unelmatyössäni työnkuvaan kuuluu muutakin kuin istumista tietokoneen ääressä tuijottamassa silmät punaisina excel-taulukoita.



Unelmatyössäni riittää että työkavereiden kanssa tulee hyvin toimeen, ystävyyssuhteita ei tarvitse muodostua mutta ei se haittaakaan. Unelmatyössäni viihdytään siksi että kaikilla on sama päämäärä: yrityksen menestyminen. Menestyvä yritys on aina työntekijöidensä summa.

Oletko sinä unelmatyössäsi?



Jälkikirjoitus: Tein alustavan luonnoksen tästä postauksesta viikonloppuna, kun aloin pohtia näitä asioita työpaikan tulehtuneen ilmapiirin takia. Keskiviikkona työsuhteeni loppui kuin kananlento taloudellisen tilanteen takia. Ilmeisesti maailmankaikkeus on taas kerran ollut pelissä mukana ja usuttanut minut miettimään syntyjä syviä. Ikään kuin valmistautumaan. Näin on hyvä.