"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Unelmataloja ja talounelmia

Asuntomessut kuuluvat perheemme kesäohjelmistoon. Parisenkymmentä vuotta niitä on suht aktiivisesti kierretty, vain pari kertaa jäänyt syystä tahi toisesta väliin. Eivät ole pienet lapsetkaan olleet esteenä, hyvin ovat kulkeneet mukana - rintarepussa, rattaissa tai vilkkaasti omin jaloin - eikä ole ollut stressaavaa edes. Vuosien aikana on siis nähty yhtä sun toista talounelmaa ja muotioikkua. Toistaiseksi kaunein messualue on kuitenkin parin vuoden takainen Kuopion Saaristokaupunki. Ensimmäisen kerran olisin voinut kuvitella muuttavani asuntomessualueelle. Tänä vuonna messuillaan Hyvinkäällä, Metsäkaltevan alueella.



Kun 12 vuotta sitten rakensimme omaa taloamme, asuntomessujen hittituote oli poreallas. Sellainen löytyy kartanonkin saunatiloista... Tänä päivänä täysin turha kapistus. Vaihtaisin koska vaan tuikitavalliseen ammeeseen. Tai sittenkin ulkoporealtaaseen? Se on nimittäin tämän päivän hitti - löytyi jokaisesta messutalosta (hyvin onnistunut markkinointi?). Ja jos perheessä harrastetaan uimista aktiivisestikin, kuten meillä, pihalle voisi hyvinkin hankkia tällaisen luxus-porealtaan vastavirtalaiteominaisuudella, hinta vaatimattomat 30 tuhatta euroa...:



Pannaanko pakettiin? Tänä vuonna jokaisesta taloista löytyi myös lasitettu terassi, tai jopa useampia eri ilmansuuntiin. Pihakalusteisiin satsataan ruhtinaallisesti (polyrottinki rules edelleen, samoin riipputuolit ja fatboyt). Kannattaahan se toki maassa, jossa lämpimiä kelejä on hyvällä tuurilla kolme kuukautta vuodesta... Mutta tietenkin lasitetulle terassille saa lämpölamput ja ulkotakat sun muut vermeet. Mikä on filtin alla hytistessä? Tälle lepotuolille kartanonrouva asettuisi punaviinilasinsa kanssa mieluusti:



Pari vuotta sitten keittiön piti olla korkeakiiltovalkoinen, ehdottomasti. Kenties hiukan pähkinää liikaa steriiliyttä rikkomaan. Tänä vuonna löytyi jo muutakin. Raflaavin oli Helena Karihtalan sisustama tummansininen keittiö, kera liloin kalustein. Vieläkin päätä särkee. Mutta olipahan ainakin originelli ja valtavirrasta poikkeava. Sitä arvostan. Allekirjoittanut on ihastunut mustaan ja sitähän löytyi vähän sieltä sun täältä:



Asuntomessutalot tuppaavat olemaan "varmoja nakkeja", yksilöllisyys ei näihin kekkereihin istu. Valitettavasti. Makuuhuoneet ovat yleensä tylsää tylsempiä, ihan niin kuin oikeissa kodeissakin (haloo: makkarin voi ja saa sisustaa myös!). Löysin sentään yhden kauniin makuuhuoneen, jossa unet maittaisivat kartanonrouvallekin:



Kylpyhuoneita suomalaiset rakentavat edelleen vain yhden, riippumatta siitä montako neliötä talossa on, ja tietenkin sitten sen saunaosaston. Harvinaisen vähän oli näillä messuilla ns. en suite -kylppäreitä, eli makuuhuoneen yhteyteen sijoitettuja pesutiloja. Se jos mikä on ylellistä! Ilmeisesti suomalainen rakentaja pitää ylimääräisiä kylpyhuoneita kalliina investointina ja siksi satsataan saunaosastoon ennemmin. Tiililadonta on nyt in, samoin isot kaakelit. Mutta kyllä marmori on aina marmoria, vai mitä sanotte tästä toiletista (messujen kaunein allekirjoittaneen mielestä):



Sauna on suomalaiselle pyhä, ja saunoihin messutaloissakin satsataan. Yhteistä kaikille ovat kuitenkin lasiseinät pesuhuoneen suuntaan. Enää sauna ei ole umpikoppi. Ja kiukaat ovat kauniita kuin korut. Tällä kertaa silmiin osui useampikin ihana löylyhuone. Tämä oli ehdoton suosikkini, ja saattaapi olla että jotain sen suuntaista löytyy tulevasta kartanostakin:



Kivitaloille oli yhteistä tylsän suoraviivainen ja karu ulkomuoto. Puutalot olivat kuin yhdestä kaavasta tehty. Unelmataloa emme löytäneet, mutta erittäin hyvän vaihtoehdon tänne mökkirantaan. Sitten kun lottonumerot osuvat kohdalleen... Menneinä vuosina messutalojen rakennuskustannukset huitelivat järjestään millin paikkeilla ja neliöt jopa neljässäsadassa; nyt on palattu realistisempiin neliöihin (140-180) ja lama on palauttanut järjen myös rakennuskustannuksiin. Kallista talon rakentaminen kuitenkin on, siitä ei pääse mihinkään. Kyllä rakensimme edullisesti vielä 12 vuotta sitten, se on meidän perheessämme moneen kertaan todettu... Puhumattakaan että herra rakensi itse alusta loppuun kodin perheelleen. Kai siinäkin säästi kasan riihikuivaa. No, hän onkin alan ammattilainen. Tästä kiinteästä hyllyrakenteesta pidin kovasti:



Asuntomessut houkuttelevat joka kesä valtaisan määrän kävijöitä. Ei turhaan sanota että jokainen suomalainen unelmoi omasta talosta järven rannalla keskellä kaupunkia omassa rauhassa. Niin oikein. Tässä muutama vakiolause, jotka olen kuullut joka vuosi jonkun messuvieraan suusta. "Kauhean isot ikkunat, miten noita pesee" (voisi kuvitella että jokainen suomalainen jynssää akkunoitaan kuukausittain eikä ole koskaan kuullut ammattimaisista ikkunanpesijöistä...). "Miten nuo valkoiset keittiökaapit pysyy valkoisena?" (pyyhkimällä joka viikko, hyvät ystävät, pyyhkimällä...). Joskus messuilla on melkein hauskempaa kuunnella ihmisten kommentteja. Niin kuin eräänäkin vuonna: edellä kulkevan pariskunnan rouva totesi olohuoneen manttelitakan nähtyään: onpa järkyttävän ruma takka. Meitä nauratti puolison kanssa: on nimittäin ainoa takkamalli jonka me kartanoomme kelpuutamme. Makuja on monia! Tervemenoa asuntomessuille - on se sen väärtti!









maanantai 15. heinäkuuta 2013

Kesän top ten

Velvollisuudet kutsuivat ja jouduin (pitkin hampain) palaamaan mökiltä kotiin. Näyttää siltä että kokonainen viikko pitäisi jaksaa kaupunkilaiselämää ennen kuin Korppisen ääreen on mahdollista taas palata. Toisaalta, kuka minulle säveliä sanelee: voin kai tehdä mitä haluan jos sikseen tulee? Enkä kuitenkaan. Velvollisuudentunnosta näet. Aamulla juoksulenkillä pururadalla aloin miettiä omaa kesän Top kymppiäni. Tulin seuraavanlaiseen tulokseen:



1. Uiminen Korppisessa. Nimenomaan omassa mökkijärvessä, vain toissijaisesti jossain muualla. Jos omistaisin helikopterin ja lentolupakirjan, kävisin joka päivä mökkijärvessä uimassa, se on saletti. 2. Makoilu eevan asussa mökkilaiturilla. Tosin tytär on hiukan allerginen kyseiselle näkymälle, siinä iässä vissiin. Etenkin silloin kun puolison kanssa löhöillään molemmat nakuina laiturilla limittäin ja lomittain. Kuulemma ihan pervoa... Saahan sitä mielipiteitä esittää? 3. Lenkkeily pururadalla, sauvakävely, pyöräily - kesäinen liikunta kaiken kaikkiaan. Pururadalla on ihana juosta kun puut varjostavat mukavasti ja on hiljaista ja rauhallista. On harhaluulo, ettei kunnostaan tarvitse pitää kesällä huolta: kyllä tarvitsee. Soutelu ja mustikan poiminta ovat oikein hyviä lajeja kenelle tahansa. 4. Grillattu ruoka. Mökillä ei ole sähköhellaa eikä mikroa, joten ruoka valmistetaan pääsääntöisesti kaasugrillissä, ja se kyllä maistuu. Muutenkin allekirjoittaneen ruokahalu lisääntyy kesällä, päinvastoin kuin suurella yleisöllä (jos olen oikein ymmärtänyt). Talvella en söisi ranskalaisia enkä hampurilaisia mistään hinnasta, kesällä menevät oikein mieluusti? Olenko erilainen nuori?




5. Matkustelu. Kyllä kesälläkin voi reissata, etenkin Euroopan ihanissa kaupungeissa. Ihan vaan vinkkinä, että Virossa on aivan mahtavia kartanoita ja upeita maisemia, kesäretken arvoinen kohde siis. Saksan Romantische Strasse -autoreitti on vertaansa vailla. Mars matkaan! 6. Satunnaiset (ja vaihtelevat) kesätapahtumat kuten festarit (Pori Jazz, Järvenpään Puistoblues, Tallinnan Ollesummer jne jne), kesäteatterit (joka niemessä ja notkossa), asuntomessut, Savonlinnan oopperajuhlat... Tarjonta on kesällä ylitsevuotavan runsasta. Ongelmana on lähinnä ajan puute ennemmin kuin tarjonnan heikkous. Rautalammin Pestuumarkkinat syyskuun alussa - here we come! 7. Aamukahvit terassilla (jos kotona) tai laiturilla (jos mökillä). Aamupuurot mummin mökissä.




8. Torielämä. Missä vaan Suomessa. Aina yhtä kiinnostavaa ja mieltä ylentävää. Ainoa paikka missä suostun juomaan kahvini pahvimukista. 9. Viinin lipittäminen. Missä ja milloin vaan. Mieluiten ulkona omalla terassilla, ohikulkijoita tarkkaillen. Tai ystävien kanssa iltaa istuen. Kuka väittää ettei punaviini maistu myös kesällä? 10. Lämpö. Miksei aina voi olla kesä? Lempivuodenaikana aina ja ikuisesti. Amen.



Eläköön kesä!




maanantai 8. heinäkuuta 2013

Mökkihöperön puheita

Tiedättekö, minä olisin mielelläni jo eläkeläinen. Tosiasiassa siihen on aikaa vielä toistakymmentä vuotta. Siltikin. Eläkeläisillä on kaikki aika maailmassa eikä kiire minnekään (jaa no paitsi kenties appiukollani... - ja sanon tämän rakkaudella!), reissuun voi lähteä hetken mielijohteesta ja mikä parasta edullisilla lähdöillä. Aamut voi aloittaa kortinpeluulla (niin kuin vanhempani tekevät) ja päivällä ottaa nokkaunet (eikä pituudella niin väliä). Materialistiset tarpeet ovat jo suhteellisen pienet ja vähemmälläkin pärjää. Ja jos vielä terveyttä on suotu, jumalan armosta tai omasta tahdosta, niin mikä sen parempi.



Tänä kesänä päätin että uskallan ja olen mökillä silloin tällöin ihan itsekseen. Kun ei ole työtäkään riesana. Älkää ymmärtäkö väärin, en ole työtä vieroksuva, mutta sellaista nyt ei vaan tähän hätään ole ilmaantunut. Ja jos jotain mukavaa ilmaantuu, otan sen ilomielin vastaan. Puoliso väittää ettei työ tule kotiovelle. Ei pidä paikkansa. Viimeksikin (vuosi sitten) ystävätär nimenomaan tuli ovesta sisään ja pyysi töihin. Niinkin voi käydä siis. Uskon että kun kerran se onnistui, niin on mahdollista toisenkin kerran. Onko joku eri mieltä? Sitä paitsi työntekeminen on kivaa. Ja mikä parasta, siitä saa palkkaa.



Olen siis hengaillut mökillä tänä kesänä välillä ihan itsekseen. Kerran oikein tosissaan yksin, ja nyt kolmannella kerralla anoppi löytyy tarvittaessa naapurista. On tarvittukin. Jäin mökille ikään kuin ex tempore, ja sehän tarkoittaa sitä, ettei mökkijääkaapissa juuri ruokaa ollut. Olen siis käynyt "ruoka-avussa" naapurissa... Kai tästä pääsisi autolla kauppaankin, vaan eipä ole ollut tarvetta. Onko teillä muuten mökkivaatteet? Tietenkin on. Kaikilla mökkihöperöillä on. Meikäläisen vaateparsi ei menisi läpi kaupungin vilinässä, mutta täällä metsän siimeksessä kelpaa Malesiasta ostettu rimpsuhame oikein hyvin. Kera villasukkien, crocksien ja t-paidan. Anteeksi: topin. ("Äiti, ei nykyään enää puhuta t-paidoista vaan topeista...", informoi tytär.)



Kaksi asiaa hiukan häiritsee täydellistä mökkirentoutumista. A) Olen kanaemo. Ilman kanalaumaani (ja kukkoa...) olen levoton ja hätääntynyt. Lauman pitää olla ympärillä, jotta elämä on raiteillaan. Niinpä etävalvonnasta(kin) luopumista on pitänyt harjoitella ahkerasti. B) Olen touhuaja ja suorittaja. Pelkkä oleminen on vaikeaa, pitää olla jotakin "tekemistä". Eikä ole mitään järkeä hypätä järveen vaan lillumaan: siellä uidaan ja lasketaan metrejä, tai no ainakin rintauintivetoja. Pitää olla tavoite: kuntoilu. Oppia ikä kaikki - aikani kun harjoittelen, opin varmasti mökkielämän harmonisen ja zenmäisen oleilemisen periaatteen.



Saunan lauteilla on vähän tylsää itsekseen, kun yleensä puoliso nököttää vieressä, juttelee mukavia ja tulee järveen kaveriksi. Mitä jos saan järvessä suonenvedon tai hauki nappaa jalasta palasen? Tai karhu kävelee pihaan? Yöksi laitan oven säppiin, varmuuden maksimoimiseksi. Vielä pitää siis harjoitella mökkihöperyyttä. Ehkä sitten eläkeiässä olen jo täysinoppinut, diplomin suorittanut mökinakka. Sitä odotellessa. Mukavia mökkipäiviä itse kullekin!



Länsi poudan pitää.