"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

lauantai 17. marraskuuta 2012

Verkostoitumisen ihmeellinen maailma

Käytiin kolleegan kanssa seminaarissa, aiheena Rokkaako verkkobrändisi. Ei muuten rokkaa. Juna meni ja kartanonrouva köröttelee ratikalla perässä, tai pikemminkin sauvakävelee. Jos haluat olla menossa mukana, maailmasi muodostuu facebookista, linkedinista, twitteristä ja tietenkin bloggaamisesta. Mutta hetkinen: minähän bloggaan? Toki, mutta bloggaamisenkin on oltava tavoitteellista: säännöllisyys ja erikoistuminen ovat siinä kaiken a ja o. Bloggaamisen pitää olla tuottavaa. Jonninjoutavien juttujen kirjoittaminen ei ole tuottavaa. Auts.



Hengästyttävällä vauhdilla toinen toistaan ammattitaitoisemmat ja menestyneet ihmiset kävivät estradilla kertomassa omasta erikoisosaamisestaan; fb-brändäämisestä, somen käyttämisestä markkinointikeinona, vaurastumisesta brändäyksen avulla, digitaalisesta liiketoiminnasta... Kolme tuntia istuimme kuuntelemassa itsevarmoja ja vakuuttavia luennoitsijoita. Ja mikä jäi päällimmäisenä mieleen? Mihin näillä ihmisillä on niin kiire...??? Hengittäkää, hyvät ihmiset. Rentoutukaa. Eläkää tätä ihanaa elämää. Juokaa vaikkapa kuppi kahvia rappusilla ja kuunnelkaa lintujen laulua tai katsokaa oravan leikkiä oksalla. Meditoikaa. Joogatkaa. Päästäkää irti hetkeksi.



Kuulemma Hesarin selaaminen aamukahvin ääressä on "turhauttavaa", kun pääuutiset voi nopeasti ja kätevästi selailla metrossa älypuhelimesta tai tabletista. Ostokset voi tehdä kätevimmin verkossa, turhaa on kauppoihin raahautua. Työpaikat jaetaan LinkedIn'in kautta. Kutsut tapahtumiin tulevat fb:n kautta. Bloggaamalla tienaa rahaa ja pääsee televisioon. Twitterissä tutustutaan "merkittäviin" ihmisiin. Ja mikä parasta: "Setä-osastokin" on innostunut somesta, joten kokemus ja tietotaito jaetaan sitä kautta. Halleluja.



Nykynuoret elävät nyt tätä elämää, eikä siihen ole nokan koputtamista. Kehitys kulkee omia polkujaan, ja me fossiilit sopeudumme, tai emme. Kehitystä ei kuitenkaan voi estää. Kartanonrouva ottaa itselleen sopivat elementit hyötykäyttöön, ja mikä ei inspiroi, se jääköön jälkipolvien iloksi ja riemuksi. Sauvakävely tekee hyvää päätetyöskentelyn kipeyttämille hartioille. Eikä mikään ole herkempää kuin seurata lenkkipolun varrella puussa kisailevia oravia tai sähkötolpan päätä koputtelevaa tikkaa. Siinä sitä on verkostoitumista luonnon kanssa kerrakseen. Rock'n'roll!


"Löysin sen, mitä olin etsinyt: totuus on aina siellä, missä on usko."


perjantai 2. marraskuuta 2012

Mökkikauden lopettajaiset

Kurvattiin puolison kanssa mökille, vielä kerran. Startti kotoa klo 5 aamulla, ajomatkaa se perinteinen kolme tuntia, perillä treffit kunnan rakennustarkastajan kanssa klo 8. Rakennustarkastaja "myöhästyi" viisi minuuttia... Hihii. Mökki oli jääkylmä, yhtä kylmä kuin ulkoilma. Ja se tarkoittaa kaksi astetta. Kun leima oli saatu paperiin, niin sanotusti, ryhdyttiin mökin lämmitystalkoisiin. Tulet pataan, kiukaaseen ja tuvan puu-uuniin. Aika monta tuntia sai lämmittää, että rouvan varpaat säästyivät paleltumisen aiheuttamalta amputaatiolta. Lopussa kiitos seisoo. Ja kyllä, tasan tarkkaan pulahdin järveen. Kaksi kertaa. Vielähän tässä ehtii kolmannenkin kerran... Vesi lienee neliasteista, jos joku kysyi siellä takarivissä.



Välillä oikeasti ja aidosti ihmetyttää miksi tuli synnyttyä kaikista maailman maista juuri tänne kylmään Pohjolaan. Toisaalta, Afrikan savanneilla on kuumaa ja päivärytmi letkeää, mutta aika ankeaa kuitenkin länsimaihin verrattuna. Tai no, miten sen nyt ottaa. Kuulemma onnellisuus ei ole maallisesta mammonasta riippuvainen. Siitäkään huolimatta että "juorukalenteri" julkaistiin eilen. Ketä oikeasti kiinnostaa mitä naapurin Taavi tienaa, tai ei tienaa? Tämän maailman rahahemmot kyllä tietävät miten veroja kierretään. Eikä näiden kavereiden nimet komeile verotustilastojen kärkipäässä. Tyhmä veroja maksaa, vai... Terveisiä vaan yhteisöveroja ansiokkaasti kiertäneille yhtiöille. Suomi nousuun jne.



Kotimaisen elokuvateollisuuden grand old man Jörn Donner on aikeissa tehdä elokuvan Armi Ratiasta. Tulee varmasti raflaava leffa, ei epäilystäkään. Melkein yhtä raflaava kuin poikansa Riston ura Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Kyllä kansa tietää, kun viikosta toiseen äänestää tämän tanssitaidottoman tunarin jatkoon. Oppimaan lisää. Minä kun luulin että ohjelmassa kilpaillaan tanssitaidoista, eikä taidottomuudesta. Ehkä taustalla on äiti-Armin positiivinen karma, tai sitten joku on keksinyt äänestysrobotin. Ai niin, sehän on jo keksitty. Toisaalta, joka tuotantokaudella on ollut oma kanki-Kaikkosensa, ei mitään uutta auringon alla. Sitä kutsutaan viihteeksi.



Viihteellistä oli puolison keksintökin mökkiä lämmitellessä: puu-uunin viereen tuuletin, joka "kierrättää lämmintä ilmaa ympäri mökkiä". Toimii. Tai ehkä olen vain niin vaikuttunut puolison innovatiivisuudesta...

Mökkikirjasta löytyi tällainen viisaus: "Sade tulee, kun sauhu laskee maahan." Innovatiivinen tapa kuvailla matalapainetta? Mukavaa viikonloppua vesisateiseen etelä-Suomeen.