"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Mökkikausi alkakoon

Vuoden ensimmäinen viikonloppu vietetty mökillä, Korppisen äärellä. Kaksi viikkoa myöhemmin mökkikauden aloitus viime vuoteen verrattuna. Kevät on selvästi myöhemmässä, vai oliko se sittenkin viime vuonna etuajassa? Kuka näitä laskee... Korppinen oli vielä jäässä, vain metrin-kahden kaistale rannassa jäistä vapaana. Saatiin siis saunavedet ja päästiin pulahtamaankin. Aika monta kertaa jopa.



Joutsenetkin kävivät tervehtimässä mökkiläisiä. Kumma näky jäiden päällä, normaalistihan lipuvat vesiä pitkin ylväästi. Joutsenen huuto sen sijaan on aika karmaisevaa kuultavaa. Siinä ei ääni ja kaunis ulkomuoto oikein kohtaa...



Maailman toiseksi parhaat löylyt olivat yhtä ihanat kuin aina ennenkin. Toiseksi parhaat siksi ettei tietääkseni parhaita ole virallisesti valittu. Tottakai meidän saunamme on sitten se paras. Hihii. Miltä tuntui pulahtaa hyiseen veteen? Kokeilkaapa kotona (kuten neuvoin ystävätärtäni): valuta amme täyteen kylmää vettä, heitä sekaan kaksi ämpärillistä jääpaloja, ja kylpynne on valmis! Kerta kaikkiaan virkistävää. Kannattaa kokeilla. Minä kokeilin kuusi kertaa, kun en kerralla usko mitään...




Pressut riisuttiin mutteriterassin ympäriltä. Lämpimäksi saatiin mökki yllättävän nopeasti, vaikka jo puoli vuotta on saanut olla oman onnensa nojassa. Jopa niin lämpimäksi, että yöunet parvella (saunan päällä) olivat tutun tuskaisen kuumat. No, pulahdus järviveteen heti herättyä sai olon kummasti virkistymään... Aamupuurot syötiin naapurimökissä, kuten asiaan kuuluu. Jos kotona lapset tankkaavat myslillä ja muroilla, niin mökillä ei kelpaa muu kuin mummin aamupuuro. Sehän selvä.



Erityistä savottaa ei ollut, pientä suunnittelutyötä pelkästään, paikkojen katsastusta, tulevien projektien hahmottamista. Aikaa oli löhöillä kauniissa auringonpaisteessa talveksi maalle nostetulla laiturinpätkällä. Ensin tuumataan, sitten vasta huhkitaan. Jos jaksetaan.



Lapset ovat nyt siinä iässä, että kaverit kotipuolessa ovat sata kertaa tärkeämpiä kuin vanhempien kanssa mökillä lagaaminen. Niinpä facebookit, tekstarit ja muut sosiaalisen median kommunikointikonstit kävivät mökillä kuumana, ja helpotus oli suuri, kun auton keula kääntyi taas rakkaaseen Hamariin. Taitaa olla lähellä se tosiasia, että mökille lähtee vain vanha pari keskenään. Ei sekään mikään hullumpi vaihtoehto.







perjantai 27. huhtikuuta 2012

Sipe ei tajuu

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, lauletaan laulussa. Niin totisesti on. Lehdessä kerrottiin sisäsoudun mestaruuskisoista. Kyllä vaan. Hallissa katsojat seuraavat jännittyneinä, kun raavaat tai vähemmän raavaat miehet istuvat soutulaitteissa ja kiskovat kilpaa kilometrejä mittariin. Mahtaa olla vauhdikasta seurattavaa...

Näillä näkymin paikallislehden tekstaripalstalla alkaa kohtsillään kiivas kirjoittelu koirankakkakasoista. Siis siitä jätteestä joka tasan tarkkaan maatuu aikanaan ojan penkoille. Sen sijaan tupakantumpit, rypistetyt röökiaskit, tyhjät sipsipussit, mehutölkit jne eivät saa millään muotoa kiihkeän ympäristöihmisen runosuonta samalla entuasismilla syttymään. Se on vissiin se näkökulma joka on vinksallaan.

Nokian älypuhelimiin iski bugi. Vallan hämmästyttävää. Miten ihmeessä windows-pohjaiseen kännykkään voi tulla virus... Better luck next time!



Suomi on rehellinen maa eikä meillä ole korruptiota. No, joskus jotain pientä "hyvä veli" -systeemiä isokenkäisten kaverusten kesken; stay-bonusta, asuntokauppaa, kultaista käden puristusta, lentolippuja hyvään tarkoitukseen... Silloin tällöin vaalien alla pientä vaaliavustus-toimintaa taulujen ja illallislippujen merkeissä... Vaatimatonta ja hyväntahtoista harmaata taloutta, kun "alv ja työtekijöiden sivukulut nyt vaan ovat niin turha juttu ja sotkevat selviä asioita"... Ei mitään raflaavaa, ei tehdä tästä nyt numeroa. Rehellisiä ollaan kuitenkin pohjimmiltaan.

Tasavallan presidentin virallinen muotokuva on julkistettu. Niin on freesin näköinen Sauli kuvassa. Kuinka moni lukija mahtoi huomata, että Saulin piirteet muodostavat retusointeineen (?) tyylipuhtaan sydämen? Englannissa oli Sydänten Prinsessa, meillä Sydänten Sauli. Miten lutuista.



Kuudesluokkalainen tytär lähti luokkansa kanssa leirikouluun kolmeksi päiväksi (kaksi yötä). Tarvittiin viisi palaveria asian tiimoilta, lukuisa määrä sähköposteja, 10-sivuinen ohjeistusnivaska, vanhempien allekirjoittama suostumuslomake, A4 pituinen tarvikelista ja käyttäytymissäännöt... Äiti ei voi olla muistelematta niitä aikoja, kun itse lähti murrosikäisenä Nuorten Kotkien kanssa kahdeksi viikoksi Århusiin, Tanskaan leirille: vanhemmille ilmoitettiin suullisesti ajankohta ja leirimaksun suuruus, ja yhteyttä kotiin taidettiin leiriltä ottaa peräti kerran puhelimitse. Pakkaamisetkin hoidettiin omatoimisesti. Niin ne ajat muuttuvat.



Downshiftaaminen on nyt muotia. Otetaan rennosti ja etsitään itseämme. Jätetään kiireiset työpaikat ja lähdetään Intiaan joogaamaan epämääräiseksi ajaksi. Eiköhän tehdä koko kansa niin ja pannaan puoleksi vuodeksi lappu luukulle: "Suomi on kiinni." Näinkin vaatimaton viisimiljoonainen kansa mahtuu hyvin Thaimaan, Malesian, Floridan, Intian ja Välimeren aurinkorannoille lagaamaan. Tekisi hyvää itse kullekin tekstaripalstakirjoittajalle ja naapurinkyttääjälle ja besserwisserille ja koiranvihaajalle...

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun taas oli tämä että kaksi pakettia per talous. Mistä ne sen siellä kaupassa tietävät, ketkä kuuluvat samaan talouteen? Ihan hyvin voi mies ja rouva ja lapset mennä eri jonoihin ja jokainen ostaa ne kaksi pakettia..."
(Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja) 

MUKAVAA VIIKONLOPPUA!








maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kevätpörriäinen

Olen tunnustanut etten ole lainkaan talvi-ihminen. Siitä ei enempää. Viime viikolla olin sen tilanteen edessä, että kevät jo kutittelee nenää kivasti täällä etelässä, mutta meikäläisen matka kävi kohti pohjoisempia maisemia, nimittäin Rukaa. Tämä tarina on tosi. Puoliso kuittaili vielä lähtöaamuna, että "täysin väärä ihminen lähtee nyt Rukalle", eihän tämä rouva piittaa sen enempää väkisinhiihtämisestä kuin mutkamäestäkään. Neljä päivää Rukalla, tekemässä mitä, siinäpä kysymys?



Hauskassa seurassa aika meni kuitenkin ihan siivillä, ja siinä missä seurueen muut osapuolet taiteilivat suksiensa päällä, tämä tyttö käveli. Ja jumppasi. Sitä samaa mitä tässä on tehty koko talvi kotinurkissakin. Hyvin syötiin siinä sivussa, käytiin keilaamassa, palaveerattiin luonnollisesti. Oikein mukavaa ja rentouttavaa oli, ilmansuunnasta huolimatta. Tämä taisi olla kolmas kerta Rukalla, ja uskaltanen sanoa, että taisi jäädä viimeiseksikin. Been there, done that, got the t-shirt...



Olipa ihanaa saapua takaisin kotiin ja huomata, että meri on auki ja lumi sulanut ihan vauhdilla. Viimeisiä lumikasoja käyn aikani kuluksi potkimassa levälleen että nopeammin sulaa. Puoliso nauraa että ihan hölmö olet, sulaa se kumminkin. Tytär oli kavereineen kasannut trampoliinin, kevätsäiden innoittamana. Viime kesänä uuteen uskoon laitettu piha on ilo silmälle, ja kunhan säät tästä vielä lämpenevät, ryhdytään aidanmaalaushommiin. Ja ikkunoita pesemään. Kevät on inspiroivaa aikaa siis.


Koko viikonlopun olen raivannut vaatekaappeja. UFF:n laatikkoon on kannettu kassikaupalla hyväkuntoista vaatetta. Mamaa Anja on parhaillaan Afrikassa kummilapsiamme tapaamassa, ja kertoi että UFF:n vaatteet ovat siellä kova sana. Eivät siis mene hukkaan. Tietääkö kukaan muuten syytä sille, että kymmenenkin vuotta roikkuu joku mukamas-rakas vaate kaapin perällä, vaikka on aivan selvää, ettei sitä koskaan tule käyttämään - nostalgiasyistäkö? Ei ihme että vaatekaapit haisevat vanhalle ja pölyt lehahtavat nenään. No ei haise enää eikä lehahdakaan, nyt on siistiä ja raikasta. Haastankin kaikki lukijani kaapinsiivoustalkoisiin!



Niin, kevät tulla tohottaa kovaa vauhtia elämäämme sulostuttamaan. Ja ennen kuin huomaammekaan, onkin jo kesä ja kärpäsiä ja lämpimät uimavedet. Korppisen antava syli odottaa Kartanonrouvaa ensivierailulle. Siitä sitten myöhemmin. Mukavia kevättalkoita!

torstai 12. huhtikuuta 2012

Lepsuilua ja tohottamista

Kuinka tässä näin kävi. Into piukassa aloitin reilu vuosi sitten bloggaamisen ja jo on into hiipunut ja tekstin tuottaminen välillä työn ja tuskan takana. Tai no ei ihan. Tekstiä tästä naisesta toki pukkaa niin paljon ettei hitaampi perään ehdi, vaan onko mitään sanottavaa... Viime aikoina on pitänyt tekstiä suoltaa myös koulunpenkillä. Nykyajan aikuisopiskelu tapahtuu etupäässä verkossa ja ns. etätehtäviä varten pitää istua tuntikausia persiillään (anteeksi ilmaus) tietokoneen ääressä keräämässä tietoa, joka sitten omassa päässä analysoidaan opettajalle kelpaavaan muotoon ja lähetetään verkon kautta arvosteltavaksi. Tähän on tultu.



Juu, ilmaisusta "into piukassa" tuli väistämättä mieleeni Enneagrammi-aihe, joka on niin lähellä sydäntäni. Meistä Seiskoista kun sanotaan, että olemme erään sortin adhd-tapauksia, joilla on aina tuhat rautaa tulessa. Aina joko menossa tai tulossa. Aina joku agenda päällä. Tunnustan. Siinä mielessä olen "aito" Seiska; vaikkakin välillä olen asiaankuuluvasti miettinyt mihin porukkaan oikein kuulun, jos mihinkään. Goes with the territory. Kun omaa persoonaansa lähtee analysoimaan ja asiaan lähemmin perehtymään, ei aina pidä siitä mitä näkee ja kuulee. Sekin kuuluu asiaan. Itselleen ei kannata olla liian ankara. Samassa sopassa olemme kaikki. Paitsi narsistit: "Narsistit jäävät usein yksinäisiksi. Todellinen narsisti ihmettelee sitä."



Monta rautaa tulessa, aina menossa tai tulossa? Pitää paikkansa. Tammikuussa sain päähäni että ryhdyn Aloe Vera -tuotteiden konsultiksi. Maaliskuussa huomasin etten ole ekan tilauksen jälkeen edes muistanut koko asiaa, saatika myynyt varastosta mitään ulos. Helmikuussa keksin että lähdenkin opiskelemaan Hotellivirkailijan ammattitutkintoa. Maaliskuussa muistin taas, että Enneagrammi on ehdottomasti se mun juttuni, ja lupauduin useaan paikkaan esitelmöimään aiheesta. Huhtikuussa sain ehdotuksen lähteä työelämään takaisin, sihteerin hommiin... Eiköhän toukokuussa puhalla taas ihan uudet tuulet? Näillä mennään.



Ylen entinen toimittaja Terttu Lensu sanoo kirjassaan Mummo vastaan muu maailma näin: "Otetaan opiksi, jätetään taakse, pidetään järki kädessä ja katsotaan tulevaisuuteen ilman kaunaa, sellaista suomalaisuutta ihailen." Niin minäkin ihailen! Lause on kuin suoraan elämäntaidonvalmentajan käsikirjasta. Jos sellainen ylipäätään olisi. Ja kuten näette, eivät ole life coachit yhtään sen selvemmin perillä tästä ihmeestä nimeltä Elämä. Samoja polkuja tallataan ja ihmetellään. Sillä erotuksella kenties, että alaa harrastanut osaa tunnistaa oman vajavaisuutensa ja suhtautua siihen huumorilla. Useimmiten...



Tyttären huone sai pääsiäisenä uutta ilmettä. Nyt hänellä on teinin huone, ei enää murkun huone. Aika kiva, vai mitä? Tosin seinät kuulemma pitäisi vielä maalata valkoiseksi... Ja adhd-äiti inhoaa valkoisia seiniä. Siinäpä dilemma.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Piinaviikon ajatuksia

Vuosi sitten pääsiäisenä meillä oli kiire avata mökkikausi, olihan vasta edellisenä syksynä saatu oma saunamökki valmiiksi ja asumiskuntoon. Sitten tulikin jo pitkä talvi väliin ja mökin ovet pantiin säppiin. Syystäkin oli siis keväällä kiire mökille. Tuolloin vuonna 2011 lankalauantaina nousi lämpötila keski-Suomessa peräti 18 asteeseen asti. Tosin pääsiäinen olikin silloin kaksi viikkoa myöhemmin kuin tänä vuonna. Nyt on tilanne ihan toinen. Talvi teki comebackin. Saa nähdä uskaltaako mökille lähteä lainkaan. Appivanhemmat aikovat uskaltautua onneaan koettamaan, perästä siis kuullaan mikä on lumitilanne ja liekö mökkitiemme vielä umpihangessa.


Italian tunnilla tänään pohdimme pääsiäisen vieton eroavaisuuksia meillä ja Italiassa, ja samankaltaisuuksia tottakai. Se on ainakin selvää, että katolisessa maassa kirkkovuoden tärkein juhla on merkittävä osa maan kulttuuria. Italian kielessä on sellainen sanonta, että "joulu vietetään perheen kanssa, pääsiäinen kenen kanssa haluat" (Natale con i tuoi, Pasqua con chi vuoi). Niinhän se on meilläkin; jouluna ollaan enemmän perhepiirissä, pääsiäisenä kyläillään ja liikutaan, jopa juhlitaan ja matkustellaan. Kovasti yritin netistä etsiä edullista äkkilähtöä lämpimämpiin sääolosuhteisiin, vaan eipä onnistunut. Tai no, jos hinta ei ole este, niin sitten toki löytyy. Valitettavasti hinta on este, tai hidaste ainakin.  Edes Tukholman-lautalla ei ollut tilaa. Olkoon sitten niin.


Viime vuonna vietin Palmusunnuntaita rakkaan ystäväni Tiinan kanssa Pariisissa. Olimme jättäneet tähän viimeiseen lomapäivään käynnin Notre Damen katedraalissa. Ovella kirkkoon saapuvalle kansalle jaettiin palmunoksia. Sisällä kirkossa oli ihana tunnelma. Ei kuulu kirkossa käyminen meidän kulttuuriimme yhtä vahvasti kuin katolisissa, tai ortodoksisissa, maissa. Sen sijaan ruoka tuntuu näyttelevän merkittävää roolia. Kartanossa otetaan ennakkolähtö pääsiäiseen, ja tänään herkuttelemme puolison kanssa blineillä kera asiaankuuluvien lisukkeiden ja - luonnollisesti - shampanjan.


BUONA PASQUA!


maanantai 2. huhtikuuta 2012

Säässä säästä säähän

Kyllä ketutti aamulla avata silmänsä tähän raakaan todellisuuteen: lunta, lunta ja taas kerran lunta. Juuri kun kevät oli jo nurkan takana ja ajatukset narsisseissa ja perhosissa ja kesäleningeissä. Yhtään ei lohduta se että "tällaista meillä täällä pohjolassa on". Mikään ei lohduta, vai lohduttaako. Asia pitää jotenkin kääntää positiiviseksi kuitenkin, muuten elämä ja oleminen on raskasta ja mieli maassa. Päätin että tämä on täydellinen päivä luututa lattioita. Siihen ei lumisade vaikuta millään tavalla. Tulipahan puhdasta. Ja luuttuajalle hyvä mieli.

"Säätä ei voi rangaista, vaikka se oikuttelisi."



Vietin lauantaipäivän guruni Marikan ihanissa tiloissa Arkadiankadulla. Exclusive-ryhmämme sai vieraan Irlannista. Dee Ahern, ihastuttava nainen ja guru omassa maassaan, emännöi meille Mindfulness-päivän, jonka aikana teimme monta erilaista meditaatioharjoitusta ja pohdimme siinä sivussa keskittymisen ja rauhoittumisen tarpeellisuutta. Allekirjoittaneelle erityisen haastava aihe, koska kuulun ns. "adhd"-persoonallisuustyyppiin, jolla on paljon ajatuksia, monta rautaa tulessa ja fokus usein jo seuraavassa projektissa tai tekemisessä. On todella hieno taito osata keskittyä vain olennaiseen. Erityisen opettavaista on opetella pysäyttämään ajatukset, edes hetkeksi. Harjoittelu jatkuu...

"Hiljaisuuden äännellessä sieluni puhuu, mieleni kuuntelee ja järkeni ihmettelee."



Epäromanttiseksi tituleeraamani puoliso yllätti vaimonsa ja organisoi kahdenkeskisen matkan Barcelonan kevääseen. Valitsi hotellinkin statuksella "häämatka tai romantiikka". Ei siis kannata tuomita ketään loppuelämäkseen tietyn kriteerin alle, yllätyksiä voi aina tulla. Odotan matkaa jännityksellä. Tosin kuulun niihin kanaemoäiteihin, jotka haluaisivat ottaa lapset mukaansa joka paikkaan. Perhematka on kuitenkin eri asia kuin romanttinen matka, vai? Barcelonassa on muuten kevät jo pitkällä. Ja taatusti kesämekkokelit sen myötä.

"Kasvaako linnunpojista emoja? En ole koskaan kuullut puhuttavan linnuntytöistä."



(Lainaukset Lauri Sallinen. Hiljaisuudella on ääni)