"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

lauantai 27. lokakuuta 2012

Talvi tuli

Vaan ei yllättänyt. Olihan säätiedotus jo päiväkausia varoitellut tulevasta lumisateesta. Joku radiotoimittaja totesi viisaasti, että ensilumipäivä pitäisi julistaa Kansalliseksi renkaidenvaihtopäiväksi. Olen siis niin samaa mieltä. Puoliso ei tällä kertaa ollut "kaukaa viisas", sen sijaan "hetkessä elävän viisas": vei perjantaiaamuna rouvansa töihin ja lähti samoin tein vaihtamaan rouvan autoon talvikumeja. Kiitän ja kumarran. Työpaikan ikkunasta seurasin ihastuksella (ja vihastuksella) klo 7.30 alkanutta lumisadetta. Saksalainen työkaverini tokaisi ohimennessään että "näyttää kauniilta mutta on ihan peestä" (sieht doch schön aus aber ist ganz scheisses Wetter...). En osaisi paremmin itse asiaa muotoilla. Kesän lapsi kun olen.



Kun joku asia oikein ottaa pannuun (vaikka nyt esimerkiksi sää...), niin yksi konsti on kohdata se kertakaikkisen suoraselkäisesti. Niinpä starttasimme lauantaina aamusella puolison kanssa "talviretkelle" luontoon, kameran kera. Näitä otoksia siis tämän postauksen kuvituksena. Sieht wirklich schön aus, nicht wahr?



Polulla kohtasimme kaatuneen puun, jonka yli kiipesin vähemmän tyylikkäällä tavalla. Totesin vielä ääneen, että "kamalan jäykäksi sitä vanhemmiten tulee", johon puoliso tokaisi huvittuneena: "joo, vanhemmiten jäykistyy ja kangistuu, kunnes kuolinkankeus jäykistää lopullisesti." Aika roisia mutta niin totta.



Kunnallisvaalipäivä koittaa huomenna ja taas on kansa puhunut. Eilen töiden jälkeen ajoimme puolison kanssa suoraan erääseen suosittuun ruokakauppaan. Jo autossa totesin että "voi helkutti kun pitää taas pinnistellä noiden esitteitään tyrkyttävien vaaliehdokkaiden ohi". Taisi rouvalta unohtua että on itsekin ehdolla. Sillä erotuksella vaan etten taatusti lähde torille sen enempää kuin kauppojen edustoillekaan liturgioitani ja teesejäni kansalle jakamaan. On ikään kuin jäänyt sensorttinen "vaalityö" tekemättä. En vaan osaa tyrkyttää itseäni. Sekin on taitolaji nimittäin, ja onnistuu joiltakin persoonallisuustyypeiltä helposti ja toisilta ei lainkaan.



Huomenna siirrymme asiaankuuluvasti kesäajasta talviaikaan. Kuinka sopivasti?! Nyrkkisääntö on helppo: kello aina kesää kohti. Keväällä tunnilla eteenpäin, syksyllä tunnilla taaksepäin. Jonkun logiikan mukaan nukumme siis huomenna tunnin enemmän. Toivottavasti vaalihuoneissa on kellot osattu kääntää oikein...Omakohtaisesti muistan kuinka vuosia sitten vein poikaani Halloween-juhliin: juhlapaikalla oltiin kovasti hämmentyneitä, kun soitin ovikelloa tuntia liian aikaisin. No, poika otettiin kuitenkin ilolla vastaan, mukaan järjestelyihin. Saipahan olla kauemmin bileissä kuin muut.



Toivotan lukijoilleni mukavaa talviaikaa. Nauttikaa jos osaatte. Muistakaa äänestää viisaasti. Kääntäkää kelloa taaksepäin huomenna. Syökää terveellisesti ja käykää kävelylle. Mieluiten puolison kanssa jos mahdollista : se on parasta avioliittoneuvontaa. Sytyttäkää takka jos teillä sellainen on. Kynttilä ajaa saman asian. Nauttikaa elämästä sielunne kyllyydestä ja tehkää asioita, jotka ilahduttavat teitä.

"Aluksi he tallustivat polkua joka kulki Puolen Hehtaarin Puiston reunaa, eivätkä sanoneet paljon mitään, mutta päästyään purolle ja autettuaan toisensa kiviä myöten sen yli he pystyivät taas kävelemään kanervikossa rinnakkain. Silloin he rupesivat juttelemaan mukavasti niitä näitä ja Nasu sanoi: "Sinähän ymmärrät", ja Puh sanoi: "Juuri sitä minäkin", ja Nasu sanoi: "Mutta toisaalta on muistettava" ja Puh sanoi: "Totta tosiaan, olin aivan unohtanut".
(Nalle Puh)


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Vaalitentti

Nyt kun vaalilupaukset on annettu, onkin aika siirtyä asianmukaisesti Vaalitenttiin. Kotikaupunkimme yrittäjät järjestivät vaalitentin, jossa edustettuina olivat yrittäjäehdokkaat eri ryhmistä. Koska itsekin olen yrittäjä, vastaan nyt joihinkin pikkukaupunkimme päivänpolttaviin kysymyksiin omalta osaltani. Jännää...



Aihe 1: Kuninkaanportti. Koska menneisiin ei ole syytä palata, eikä tehtyä saa tekemättömäksi, on tärkeää selvittää miten kyseinen alue saadaan eläväksi ja kiinnostavaksi. Hypermarkettia emme saaneet emmekä tule saamaankaan, joten jonkinlainen ruokakauppa varmasti on paikallaan. Isohko ruokakauppa vetää (autoilevia) asiakkaita ja sitä myöten saadaan vetoapua muillekin liikkeille. Outlet-myymälätkin ovat paikallaan; tosin tohdin epäillä josko siltä puolelta kuitenkaan kiinnostusta löytyy. Kai olisivat jo ilmoittautuneet tähän mennessä? Alueen víhertyöt on korkea aika saada ajan tasalle, ja parantaa sekä jalankulkuväyliä että julkista liikennettä tiheämmäksi. Sitä paitsi: moottoritietä ohi ajaa melkoinen ostajapotentiaali, joka kannattaa tavalla tai toisella houkutella pysähtymään.



Aihe 2: Taidetehdas ja mahdollinen hotelli. Aikojen alussa ajattelin että pommi alle vaan ja koko hörskä taivaan tuuliin, mutta sitten Lahden esimerkki innoitti, ja nythän on nähtävissä, että onnistunut kokonaisuushan Taidetehtaasta loppujen lopuksi tuli. Taloudellisiin kuvioihin en nyt ota kantaa... Eiköhän hotellihanke ole puhtaasti hotelliyrittäjien harkittavissa oleva asia. Hotellialalla vallitsee sääntö yli muiden: location, location, location. Elikä sijainti! Jos joku hotelliketju sitä mieltä on, että alue on houkutteleva ja hotellilla on realistiset mahdollisuudet saada kohtuullisen hyvät käyttöasteet, niin siitä vaan. Ei se minun maailmaani hetkauta mihinkään suuntaan. Tuskin kenenkään ehdokkaan, jos järjellä ajatellaan. (Miksi tällaista mielipidettä edes kysytään, en ymmärrä.)



Aihe 3: Keskikaupungin pysäköintimaksut. Tässä piilee ansa. Toisaalta (ihan maailmanlaajuisestikin) halutaan vähentää kaupunkien keskustojen liikennekuormia, ja toisaalta pienet liikkeet haluavat parkkipaikkoja, jotta asiakkaat pääsevät shoppailemaan keskustan liikkeisiin. Kumpaa siis halutaan: edulliset pysäköintimaksut, jotta saadaan autoilijat houkuteltua keskustaan, vai korkeat pysäköintimaksut, jotta saataisiin keskustaa rauhoitettua liikenteeltä? Minun mielestäni pysäköintimaksut ovat tällä hetkellä realistiset. Sitä paitsi, jos haluat auton kaupan etuoven eteen, maksat siitä. Lainaan nyt puolisoani, jolta yleensä saan parhaat oivallukset: "On aivan sama paljonko bensalitra maksaa, koska se joka haluaa autolla ajaa, ajaa vaikka bensalitra maksaisi viisi euroa." Ja näin se kuulkaa on.



Ihan toinen asia onkin sitten julkisen liikenteen maksut. Siinä sitä olisi enemmän mietittävää kuin parkkimaksuissa. Tallinnassa liikutaan nykyään julkisilla ilmaiseksi. Siis paikalliset asukkaat liikkuvat. Pistää miettimään olisiko tässä aihetta laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun meilläkin. Jos ja kun julkinen liikenne olisi edes kohtuullisen hintaista, olisi teoreettinen mahdollisuus vähentää autoilua. Eräs Helsingissä työssä käyvä ystäväni totesi lakoonisesti, että kulkee puolta halvemmalla omalla autolla töihin, eikä tasan tarkkaan edes harkitse bussilla kulkemista. Puhumattakaan ajan säästöstä: kotiovelta työpaikan parkkihalliin. En ihan hevin lähtisi kivittämään autoilijoita tänä päivänä.



Kyllähän sitä mielipiteitä voi esittää asiasta kuin asiasta. Mielenkiintoisinta on se miten erilaisia mielipiteitä pienetkin asiat tuovat esiin. Eikä oikeaa vastausta ole. On sinun mielipiteesi, minun mielipiteeni, ja sitten on se oikea. Eikä kukaan tiedä mikä se oikea todellisuudessa on. Maallikkona on kiva esitellä mielipiteitään ja esittää vaatimuksia; valtuutettujen ikävä tehtävä on miettiä mistä rahat kaivetaan. No, vaalit perustuvat siihen että ehdokkaat esittävät mielipiteitään ja niiden perusteella kansalaiset valintansa tekevät. Tai sitten ihan pärstäkertoimen mukaan. Niin tai näin, olen näkemykseni esittänyt. Kiitos kun olit kiinnostunut!

Leijonan kasvatus

... Kenet pyytäisi siis tai pakottaisi
pojan opettajaksi?
Ketustako toimeen sopivan saisi?
No, Kettu on viisas mutta valheita syöttää
eikä kuninkaan poikaa sovi valheella vyöttää.
Entäs Myyrä? Huhutaan kyllä
että pitää järjestystä yllä
ja tarkoin tunnustelemalla
joka askelen harkitsee hyvin
ja kattaa pöytänsä jyvin,
jotka itse kuorii kuononsa alla.
Siis: Myyrällä maine on suuri
mutta pienet ovat työnsä
ja eteensä näkee vain juuri ja juuri
vaikka pitkät ovat yönsä.
Ja mikä sopii Myyrälle ja myyränkoloon
ei Leijonalle sovi ajan oloon.
Entä Lumileopardi? Se rohkea on
ja taktikko, vaan poliitikkona kelvoton:
lain määräyksistä piittaamaton.
Mitä ohjeita se voi kuninkaalle antaa?
Sillä tuomari, valtiomies ja sotilas
- sitä kaikkea on kuningas...

(Ote Kirsi Kunnas: Krylovin faabeleita)




tiistai 9. lokakuuta 2012

Vaalilupauksia

Näin kunnallisvaalien kynnyksellä ehdokkaat kirjoittavat kilvan säpäköitä yleisönosastokirjoituksia, juoksevat kissanristiäisissä näyttäytymässä ja laativat itsestään houkuttelevia lentolehtisiä. Neljä vuotta ollaan hipihiljaa, muutamaa innokasta poikkeusta lukuunottamatta, ja kuukausi tehdään sinnikästä vaalityötä. Paitsi allekirjoittanut. Eräs puolituttu muotoili strategian näin: jos ette minua ja tapojani jo tähän päivään mennessä tunne, niin ei ole tarviskaan. Kartanonrouvaa ette siis tule turuilla ja toreilla näkemään.



Toinen kunnallisvaaliehdokas tokaisi, ettei hänellä todellakaan ole aikaa juosta itseään esittelemässä, kun työssä on ihan tarpeeksi. Hyvä pointti. Toisaalta, millä ajalla hän mahdollisesti sitten oli aikonut luottamustehtäviään kunniakkaasti hoitaa...? Hmm. Onhan niitäkin jotka tuntuvat ehtivän tuhanteen ja yhteen paikkaan, mutta kotona ei miestä/naista näy, ja siinä leikissä tiettävästi kärsii sitten perhe. Missä kultainen keskitie? Voiko kukaan ylipäätään hoitaa kunnialla sekä perheen että työn ja luottamustehtävät. Kysyy epätietoinen.



Vaali-sloganin löytäminen oli sekin hankala juttu. Lapsen asialla, vähäosaisen asialla, eläkeläisen asialla, yrittäjän asialla... Mitä jos haluaakin olla ihan kaikkien asialla, sen enempää profiloitumatta? Onko fyysisesti mahdollista olla jokaisen asialla? Eikös sananlaskukin sano, että kun yhteen suuntaan kumartaa, niin toiseen suuntaan pyllistää? Taidankin valita sloganikseni Ihmisen asialla. Tai yksinkertaisesti: Asialla.



Jos mikä on muuttunut sitten edellisten kunnallisvaalien, niin sähköpostin tukkiutuminen mainospostilla. Sillä saralla tuntuu tarjontaa riittävän: lehtimainontaa, nettimainontaa,monimuotoista mainosmateriaalia, tv-mainontaa, radiomainontaa, you name it. Puhumattakaan vaalikoneista. Ei riitä että Ylellä ja MTV:llä on vaalikoneet; sellaiset löytyy nyt myös mitä erilaisemmilta järjestöiltä, ja tietysti sanomalehdiltä. Kaikki ovat nyt kiinnostuneita ehdokkaiden mielipiteistä. Ihmettelen miksi. Päätöksiä kun tehdään ihan muilla lihaksilla oikeassa elämässä.



Mitä minä lupaan?  Lupaan olla oma, aito itseni. Lupaan kuunnella, ja vastata kysyttäessä. Lupaan olla ajoissa paikalla. Lupaan pitää itsestäni ja perheestäni huolta. Lupaan rakastaa paljon, vihata vähän. Se riittäköön.