"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

tiistai 14. toukokuuta 2013

Syödäkö vai eikö syödä

Palaan taas kerran aiheeseen ruoka - tällä kertaa siksi että kävin kuuntelemassa rakkaan guruni Marikan (Borg) luentoa aiheesta Elämäsi kevein kesä. Marika halusi jakaa oppejaan siitä, miten ruoan kanssa voi ja saa olla ystävä, ja miten ruoka voi olla samaan aikaan sekä terveellistä että nautinnollista. Olipa ilta! Siinä ropisivat monet uskomukset ja illuusiot romukoppaan.



Huojentavinta oli kuulla miten paljon omat tarinamme ja uskomuksemme vaikuttavat suhteeseemme ruokaan, ja kuinka vaikutuksille alttiita olemme, hyvässä ja pahassa. "Kuuntele kehoasi, älä auktoriteetteja." Ruoka-asioihin löytyy tuhat ja yksi asiantuntijaa ja kymmenittäin dieettejä, tuhansia ja taas tuhansia tutkimuksia, äärimmäinen määrä mielipiteitä. Tosiasia on ettei absoluuttista totuutta osaa kertoa kukaan. Vasta satojen vuosien päästä tiedämme sopivatko tehotuotetut broilerinsuikaleet elimistöllemme vai eivät... Vain sillä on merkitystä miten minä itse suhtaudun aiheeseen ruoka, ja mikä tärkeintä: tiedänkö mikä ruoka rakastaa minua takaisin?



"Ruoka tekee onnelliseksi." Teimme illan aikana listan ruoka-aineista, joita rakastamme, ja sen jälkeen valikoimme niistä vielä ruoka-aineet, jotka rakastavat meitä. Tarkoittaa siis sitä että niistä jää hyvä olo vielä parin tunnin päästäkin. Suosittelen tätä tehtävää itse kullekin. Minä tajusin jo vuosia sitten, että vaikka kuinka paljon löytyy ihmisiä, jotka vannovat valkosipulin terveysvaikutuksista, se ei yksinkertaisesti sovi minulle. Saan siitä ilmavaivoja ja närästystä, koko seuraavan päivän on huono olo. Enää en tunne syyllisyyttä siitä, etten "ymmärrä omaa parastani", koska se ei ole minun parhaani. Valkosipuli voi olla jonkun muun rakkaus - ei minun. Enkä pidä hedelmistäkään (paitsi Thaimaassa). Siispä syön vain sitä mistä pidän ja jonka uskon olevan myös minulle hyväksi.



Nämä ruokalajit kirjasin omaan listaani: Punajuuri, avocado, turkkilainen jogurtti, vuohenjuusto, pinjansiemenet, rucola, hunaja, kahvi, maapähkinävoi, broccoli, mozzarella, punaviini, pinaatti, kuha, puolukat... Seuraava tehtäväni on selvittää rakastavatko ne vastaavasti minua, eli tuleeko niistä hyvä olo. Voi olla että jokunen karsiutuu, tai sitten ei... "Elä syödäksesi." Me elämme yhteiskunnassa, jossa on varaa valita mitä syö. Suurimmassa osassa maailman maista tämä ei ole mahdollista. Olkaamme kiitollisia etuoikeudestamme. Jos sinulla on varaa luomuun tai lähitilan tuotteisiin, erittäin hyvä. Jos ei ole, älä stressaannu, vaan osta sitä mikä sinusta hyvältä vaikuttaa. Kun seuraavan kerran käyt ruokakaupassa, katso ympärillesi uusin silmin: mikä ruoka tuottaa hyvän olon ja on vielä kaiken lisäksi herkullista ja terveellistä.



Kun puhutaan ruoasta, ei voi olla puhumatta laihduttamisesta. Suomessakin ylipaino on jo kansallinen terveysriski. Suurin osa naisista haluaa syystä tai toisesta "tiputtaa muutaman kilon". Mutta ei ruoka ole vain laihduttajien intohimo: suolistomme on auki avattuna tenniskentän kokoinen. Ruoka siis ON intohimo myös laiheliineille. Koska itse en ole ylipainosta koskaan kärsinyt, kannan huolta ruoan laadusta ja siitä mitä se tekee suolistolleni. Jos saastutan elimistöäni huonolla ruoalla, seuraako siitä sairauksia? Aiheellinen huoli, ja toisaalta ei kovin eteenpäin vievä ajattelutapa. Turha stressaaminen sairastuttaa sekin. Ystävättäreni kanssa keskustelimme kotimatkalla aiheesta: hän totesi että eikö kohtuus ole kaiken a ja o? Miksi stressata jonkun tietyn ruoka-aineen epäterveellisyyttä, kun voi lähtökohtaisesti syödä kaikkea kohtuudella, liioittelematta. Erinomaisen järkevä katsantokanta. Tähän meidän tulee pyrkiä.



Unohda dieetit, unohda laihduttaminen tahdonvoimalla. Tee täydellinen ruokaremontti muuttamalla ajatteluasi. Rakasta ruokaa jota syöt, ja anna sen rakastaa sinua takaisin. Jos ruokaileminen aiheuttaa syyllisyyttä, stressiä, itsensä arvostelemista, olet väärällä tiellä. Etkä ikävä kyllä laihdu grammaakaan. "Älä tee syömisestä numeroa." Minä rakastan pullaa ja pekaanipähkinäviineriä, ja palkitsen niillä itseäni silloin tällöin. Tuleeko niistä hyvä olo - vain sen hetken kun suuni jauhaa niitä. Ehkä tämä rakkaus on kyseenalainen...? Toisaalta, jos pekaanipähkinäviineri on agendalla kerran kuussa, mitä väliä. Kohtuus ratkaisee. Ja hetken ilokin voi joskus olla ihan kiva ilo :)



Olin taannoin apuemäntänä marttojen järjestämällä Miesten perusruokakurssilla. Ravintokonsulentti kertoi seuraavan tarinan: hänen ystävänsä oli ihmetellyt sitä miksi joka aterialla pitää syödä niin paljon salaattia (tiedättehän "lautasmallin"). Salaattihan on niin tylsää pidemmän päälle. Konsulentti oli hetken ollut hämmentynyt, kunnes oli tajunnut, että hänen ystävänsä oli ottanut 'salaatin' sananmukaisesti. Ei, ei joka aterialla tarvitse olla nimenomaan salaattia. Lautasmallin tarkoitus on kertoa, että puolet lautasesta täytetään yleensä millä tahansa vihanneksella, juureksella tai vastaavalla. Voihan siihen lautaselle lätkäistä vaikkapa höyrytettyä parsakaalia kauhallisen. Olemmekohan me jo vähän liian avuttomia kun yhteiskunta ohjeistaa meitä niin innokkaasti...?


Chi va piano, va sano e lontano.



sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äideistä parhain sä oot...

Äitienpäivätraditiot ovat moninaiset. Kartanossa on huomattu, että lasten innokkuus alkaa iän myötä hiipua, siinä missä äidinkin. Puoliso kantaa vielä uskollisesti kahvitarjottimen sänkyyn, vaikka hänen äitinsä en olekaan. Teini-ikäisiä lapsia sen sijaan on vaikea saada enää hereille. Kaukana ovat ne ajat, kun perhe hiljaa hiipi alakertaan kahvinkeittoon, ja sitten alkoi kolistelu ja kuiskuttelu, kunnes ovelta kuului iloinen Hyvää äitienpäivää -toivotus. Se oli aina yhtä liikuttavaa. Joskus koko perhe haki itselleen aamupalaa ja syötiin kaikki yhdessä sängyssä. Lahjojakin jaettiin ja asiaankuuluvasti ihasteltiin omatekoisia taidonnäytteitä.




Syntymästäni lähtien olet ollut vierelläni, siksi olet äitini.

Liikuttavan ihania olivat myös äitienpäiväkortit. Kunnia päiväkotitätien ja alakouluopettajien innovatiivisuudelle korttien suhteen: ne olivat aina yhtä hellyttäviä. Eräänkin kerran oli pojan luokanvalvoja keksinyt idean kerätä vihkoseen kaikkien luokan oppilaiden ajatukset omasta äidistään (ja isästään vastaavasti isänpäivänä): "Äiti on kiva ja äiti tykkää laittaa ruokaa. Äiti ei tykkää koirista eikä siitä, että me riehutaan", oli poika sanellut. Tyttären kortista löytyi eräänä äitienpäivänä analyysi: Ä=älykäs I=innokas T=täydellinen I=ihana. Kerran löytyi kortista totuus: "Nyt rock vuodet kaukana on. Olet äiti, et teinityttö!" Sirpa-nimeä analysoitiin seuraavasti: S=siisti I=iloinen R=rakas P=persoonallinen A=ainutlaatuinen...



Tänään kuittailin ystävättärelle, ettei enää kannata kortteja tai lahjoja odotella lapsosilta. Olipa melkoinen yllätys, kun 17-v teinipoika herättyään ojensi äidilleen omatekoisen äitienpäiväkortin. Kuulemma ammattikoulun luokanvalvoja oli ilmestynyt kouluun askartelutarvikkeiden kera ja tokaissut, että tosimiehet tekevät äitienpäiväkortin. Herra Purho - olet maanmainio opettaja! Ystävär puolestaan sai koiranulkoiluttamisvuoroltaan palanneelta pojaltaan yllättäen kimpun valkovuokkoja. Kyllä niin ylpeitä oltiin pojistamme molemmat äidit! Ja taidettiin heruttaa muutama onnenkyynelkin...



Äiti olet paras, sydämeni varas.

Viime vuonna äitienpäivää vietettiin puolison kanssa kahdestaan Barcelonassa, formulakisoissa. Silloin äitienpäivätoivotukset tulivat tekstarin muodossa. Omia äitejämme pyrimme muistamaan kauniin kukkakimpun muodossa. Joitakin vuosia sitten oli sellainenkin traditio, että leivoin kinuskikermakakun ja sitten lähdettiin koko perhe kakun kera mummille kahville. Äitienpäivälounailla on käyty jokusen kerran. Ennen vanhaan oli tapana sanoa, että vappuna ja äitienpäivänä saa ravintoloista varmasti huonoa ruokaa. No, ajat ovat muuttuneet, ja tänään söimme tolkuttoman herkullisen kolmen ruokalajin lounaan jokirannassa, terassilla upeassa auringonpaisteessa. Kahdestaan puolison kanssa, teineillä oli parempaa tekemistä... Niin muuttuvat traditiot, ja niin sen pitää mennäkin. Äidit pysyvät, nuo voimassaan väkevät.



Ruusunnuppu ikkunalla hiljaa aukeaa. Ruusunkukan oma äiti aamulla jo saa.