Talvi tuli

Vaan ei yllättänyt. Olihan säätiedotus jo päiväkausia varoitellut tulevasta lumisateesta. Joku radiotoimittaja totesi viisaasti, että ensilumipäivä pitäisi julistaa Kansalliseksi renkaidenvaihtopäiväksi. Olen siis niin samaa mieltä. Puoliso ei tällä kertaa ollut "kaukaa viisas", sen sijaan "hetkessä elävän viisas": vei perjantaiaamuna rouvansa töihin ja lähti samoin tein vaihtamaan rouvan autoon talvikumeja. Kiitän ja kumarran. Työpaikan ikkunasta seurasin ihastuksella (ja vihastuksella) klo 7.30 alkanutta lumisadetta. Saksalainen työkaverini tokaisi ohimennessään että "näyttää kauniilta mutta on ihan peestä" (sieht doch schön aus aber ist ganz scheisses Wetter...). En osaisi paremmin itse asiaa muotoilla. Kesän lapsi kun olen.

Kun joku asia oikein ottaa pannuun (vaikka nyt esimerkiksi sää...), niin yksi konsti on kohdata se kertakaikkisen suoraselkäisesti. Niinpä starttasimme lauantaina aamusella puolison kanssa "talviretkelle" luontoon, kameran kera. Näitä otoksia siis tämän postauksen kuvituksena. Sieht wirklich schön aus, nicht wahr?

Polulla kohtasimme kaatuneen puun, jonka yli kiipesin vähemmän tyylikkäällä tavalla. Totesin vielä ääneen, että "kamalan jäykäksi sitä vanhemmiten tulee", johon puoliso tokaisi huvittuneena: "joo, vanhemmiten jäykistyy ja kangistuu, kunnes kuolinkankeus jäykistää lopullisesti." Aika roisia mutta niin totta.

Kunnallisvaalipäivä koittaa huomenna ja taas on kansa puhunut. Eilen töiden jälkeen ajoimme puolison kanssa suoraan erääseen suosittuun ruokakauppaan. Jo autossa totesin että "voi helkutti kun pitää taas pinnistellä noiden esitteitään tyrkyttävien vaaliehdokkaiden ohi". Taisi rouvalta unohtua että on itsekin ehdolla. Sillä erotuksella vaan etten taatusti lähde torille sen enempää kuin kauppojen edustoillekaan liturgioitani ja teesejäni kansalle jakamaan. On ikään kuin jäänyt sensorttinen "vaalityö" tekemättä. En vaan osaa tyrkyttää itseäni. Sekin on taitolaji nimittäin, ja onnistuu joiltakin persoonallisuustyypeiltä helposti ja toisilta ei lainkaan.

Huomenna siirrymme asiaankuuluvasti kesäajasta talviaikaan. Kuinka sopivasti?! Nyrkkisääntö on helppo: kello aina kesää kohti. Keväällä tunnilla eteenpäin, syksyllä tunnilla taaksepäin. Jonkun logiikan mukaan nukumme siis huomenna tunnin enemmän. Toivottavasti vaalihuoneissa on kellot osattu kääntää oikein...Omakohtaisesti muistan kuinka vuosia sitten vein poikaani Halloween-juhliin: juhlapaikalla oltiin kovasti hämmentyneitä, kun soitin ovikelloa tuntia liian aikaisin. No, poika otettiin kuitenkin ilolla vastaan, mukaan järjestelyihin. Saipahan olla kauemmin bileissä kuin muut.

Toivotan lukijoilleni mukavaa talviaikaa. Nauttikaa jos osaatte. Muistakaa äänestää viisaasti. Kääntäkää kelloa taaksepäin huomenna. Syökää terveellisesti ja käykää kävelylle. Mieluiten puolison kanssa jos mahdollista : se on parasta avioliittoneuvontaa. Sytyttäkää takka jos teillä sellainen on. Kynttilä ajaa saman asian. Nauttikaa elämästä sielunne kyllyydestä ja tehkää asioita, jotka ilahduttavat teitä.

"Aluksi he tallustivat polkua joka kulki Puolen Hehtaarin Puiston reunaa, eivätkä sanoneet paljon mitään, mutta päästyään purolle ja autettuaan toisensa kiviä myöten sen yli he pystyivät taas kävelemään kanervikossa rinnakkain. Silloin he rupesivat juttelemaan mukavasti niitä näitä ja Nasu sanoi: "Sinähän ymmärrät", ja Puh sanoi: "Juuri sitä minäkin", ja Nasu sanoi: "Mutta toisaalta on muistettava" ja Puh sanoi: "Totta tosiaan, olin aivan unohtanut".

(Nalle Puh)