"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

lauantai 17. marraskuuta 2012

Verkostoitumisen ihmeellinen maailma

Käytiin kolleegan kanssa seminaarissa, aiheena Rokkaako verkkobrändisi. Ei muuten rokkaa. Juna meni ja kartanonrouva köröttelee ratikalla perässä, tai pikemminkin sauvakävelee. Jos haluat olla menossa mukana, maailmasi muodostuu facebookista, linkedinista, twitteristä ja tietenkin bloggaamisesta. Mutta hetkinen: minähän bloggaan? Toki, mutta bloggaamisenkin on oltava tavoitteellista: säännöllisyys ja erikoistuminen ovat siinä kaiken a ja o. Bloggaamisen pitää olla tuottavaa. Jonninjoutavien juttujen kirjoittaminen ei ole tuottavaa. Auts.



Hengästyttävällä vauhdilla toinen toistaan ammattitaitoisemmat ja menestyneet ihmiset kävivät estradilla kertomassa omasta erikoisosaamisestaan; fb-brändäämisestä, somen käyttämisestä markkinointikeinona, vaurastumisesta brändäyksen avulla, digitaalisesta liiketoiminnasta... Kolme tuntia istuimme kuuntelemassa itsevarmoja ja vakuuttavia luennoitsijoita. Ja mikä jäi päällimmäisenä mieleen? Mihin näillä ihmisillä on niin kiire...??? Hengittäkää, hyvät ihmiset. Rentoutukaa. Eläkää tätä ihanaa elämää. Juokaa vaikkapa kuppi kahvia rappusilla ja kuunnelkaa lintujen laulua tai katsokaa oravan leikkiä oksalla. Meditoikaa. Joogatkaa. Päästäkää irti hetkeksi.



Kuulemma Hesarin selaaminen aamukahvin ääressä on "turhauttavaa", kun pääuutiset voi nopeasti ja kätevästi selailla metrossa älypuhelimesta tai tabletista. Ostokset voi tehdä kätevimmin verkossa, turhaa on kauppoihin raahautua. Työpaikat jaetaan LinkedIn'in kautta. Kutsut tapahtumiin tulevat fb:n kautta. Bloggaamalla tienaa rahaa ja pääsee televisioon. Twitterissä tutustutaan "merkittäviin" ihmisiin. Ja mikä parasta: "Setä-osastokin" on innostunut somesta, joten kokemus ja tietotaito jaetaan sitä kautta. Halleluja.



Nykynuoret elävät nyt tätä elämää, eikä siihen ole nokan koputtamista. Kehitys kulkee omia polkujaan, ja me fossiilit sopeudumme, tai emme. Kehitystä ei kuitenkaan voi estää. Kartanonrouva ottaa itselleen sopivat elementit hyötykäyttöön, ja mikä ei inspiroi, se jääköön jälkipolvien iloksi ja riemuksi. Sauvakävely tekee hyvää päätetyöskentelyn kipeyttämille hartioille. Eikä mikään ole herkempää kuin seurata lenkkipolun varrella puussa kisailevia oravia tai sähkötolpan päätä koputtelevaa tikkaa. Siinä sitä on verkostoitumista luonnon kanssa kerrakseen. Rock'n'roll!


"Löysin sen, mitä olin etsinyt: totuus on aina siellä, missä on usko."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti