Äideistä parhain sä oot...

Äitienpäivätraditiot ovat moninaiset. Kartanossa on huomattu, että lasten innokkuus alkaa iän myötä hiipua, siinä missä äidinkin. Puoliso kantaa vielä uskollisesti kahvitarjottimen sänkyyn, vaikka hänen äitinsä en olekaan. Teini-ikäisiä lapsia sen sijaan on vaikea saada enää hereille. Kaukana ovat ne ajat, kun perhe hiljaa hiipi alakertaan kahvinkeittoon, ja sitten alkoi kolistelu ja kuiskuttelu, kunnes ovelta kuului iloinen Hyvää äitienpäivää -toivotus. Se oli aina yhtä liikuttavaa. Joskus koko perhe haki itselleen aamupalaa ja syötiin kaikki yhdessä sängyssä. Lahjojakin jaettiin ja asiaankuuluvasti ihasteltiin omatekoisia taidonnäytteitä.

Syntymästäni lähtien olet ollut vierelläni, siksi olet äitini.

Liikuttavan ihania olivat myös äitienpäiväkortit. Kunnia päiväkotitätien ja alakouluopettajien innovatiivisuudelle korttien suhteen: ne olivat aina yhtä hellyttäviä. Eräänkin kerran oli pojan luokanvalvoja keksinyt idean kerätä vihkoseen kaikkien luokan oppilaiden ajatukset omasta äidistään (ja isästään vastaavasti isänpäivänä): "Äiti on kiva ja äiti tykkää laittaa ruokaa. Äiti ei tykkää koirista eikä siitä, että me riehutaan", oli poika sanellut. Tyttären kortista löytyi eräänä äitienpäivänä analyysi: Ä=älykäs I=innokas T=täydellinen I=ihana. Kerran löytyi kortista totuus: "Nyt rock vuodet kaukana on. Olet äiti, et teinityttö!" Sirpa-nimeä analysoitiin seuraavasti: S=siisti I=iloinen R=rakas P=persoonallinen A=ainutlaatuinen...

Tänään kuittailin ystävättärelle, ettei enää kannata kortteja tai lahjoja odotella lapsosilta. Olipa melkoinen yllätys, kun 17-v teinipoika herättyään ojensi äidilleen omatekoisen äitienpäiväkortin. Kuulemma ammattikoulun luokanvalvoja oli ilmestynyt kouluun askartelutarvikkeiden kera ja tokaissut, että tosimiehet tekevät äitienpäiväkortin. Herra Purho - olet maanmainio opettaja! Ystävär puolestaan sai koiranulkoiluttamisvuoroltaan palanneelta pojaltaan yllättäen kimpun valkovuokkoja. Kyllä niin ylpeitä oltiin pojistamme molemmat äidit! Ja taidettiin heruttaa muutama onnenkyynelkin...

Äiti olet paras, sydämeni varas.

Viime vuonna äitienpäivää vietettiin puolison kanssa kahdestaan Barcelonassa, formulakisoissa. Silloin äitienpäivätoivotukset tulivat tekstarin muodossa. Omia äitejämme pyrimme muistamaan kauniin kukkakimpun muodossa. Joitakin vuosia sitten oli sellainenkin traditio, että leivoin kinuskikermakakun ja sitten lähdettiin koko perhe kakun kera mummille kahville. Äitienpäivälounailla on käyty jokusen kerran. Ennen vanhaan oli tapana sanoa, että vappuna ja äitienpäivänä saa ravintoloista varmasti huonoa ruokaa. No, ajat ovat muuttuneet, ja tänään söimme tolkuttoman herkullisen kolmen ruokalajin lounaan jokirannassa, terassilla upeassa auringonpaisteessa. Kahdestaan puolison kanssa, teineillä oli parempaa tekemistä... Niin muuttuvat traditiot, ja niin sen pitää mennäkin. Äidit pysyvät, nuo voimassaan väkevät.

Ruusunnuppu ikkunalla hiljaa aukeaa. Ruusunkukan oma äiti aamulla jo saa.