Pitkälle on näistä ajoista tultu. Poika lienee viisivuotias tai jotain tässä kuvassa. Tänään hujoppini on 185 senttiä pitkä, täyttää ensi viikolla 15 vuotta ja aloitti rippikoulun. Istuttiin perheenpään kanssa Gammelbackan seurakuntakeskuksessa ja katseltiin näitä teinejä. Elämän yksi suuri tapahtuma, rippikoulu, edessä ja jännittäviä hetkiä luvassa. Myös meille vanhemmille... Kumma kyllä, emme tunteneet ainoatakaan riparilaista, mutta sitäkin enemmän heidän vanhempiaan. Istuttiin messun jälkeen vielä kirkkokahveillakin. Tuli ihan aikuismainen olo. Justiinhan me itsekin käytiin riparia. Siis haloo, kolmekymmentä vuotta sitten. No, kuka näitä laskee...
Näyttää vaan ripari kovasti muuttuneen omista vuosistamme (ihmekö tuo...), ja koko kevääksi riittää jos jonkinlaista messuopetusta, infoa, kirkkomusiikkikonserttia, kansainvälisyyskasvatusta, Yhteisvastuu-keräystä, yhteislaulutilaisuutta jne jne. Taitaa ne käydä vielä pari kertaa kirkossakin. Toista oli meidän aikanamme (mummon aikoina?) kun ripariin riitti viikko leiriä ja muutama kirkossakäynti. Vieläkin muistan kun jonotettiin jumalanpalveluksen jälkeen puoliunisina sakastiin, papilta allekirjoitusta läsnäoloon hakemaan. Voi niitä aikoja. Vaan enpä tahtoisi elää uudelleen kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti