Sitä ja tätä ja hiukan tuota

Piipahdettiin tyttären kanssa viikonloppuna Tallinnassa. Laivaterminaalista ajettiin pe-iltana suoraan "lähikauppaamme", Piritan Selveriin, ostamaan aamupalatarvikkeita. Ihmetys oli suuri kun ostoskärryihin oli ilmestynyt pidikkeet kummallisia härveleitä varten, ja kyseisiä härveleitä seisoi telineessä seinällä. Asia selvisi tuota pikaa: ostokset voi maksaa itsepalvelu-tiskeillä nykyään, halutessaan. Sillä "härvelillä" skannataan tuotteet ja maksetaan automaattiin. Ikeahan on jo jonkin tovin opettanut meille tätä itsepalvelutekniikkaa. Me asioimme ihan normaalisti kassaneidillä. "Liian hapokasta" tässä iässä tuo itsepalvelutouhu.

Palvelusta sainkin oivan aasinsillan hotellialaan. Aloitin alkuvuodesta Hotellivirkailija-tutkinnon suorittamisen ja ala on sitä myöten tullut tutuksi muutenkin kuin asiakasnäkökulmasta. Vuosikausia olen ihmetellyt perheen kanssa matkustellessa miksei koskaan tule vastaan sitä hetkeä, kun respan kaveri ehdottaa huoneluokan korotusta nimellistä (?) korvausta vastaan. Nyt ihmettelen vielä enemmän: hintaneuvottelu kuuluu olennaisena osana hotellivirkailijan työhön. Pitääkö laittaa vanhat virkailijat uudelleenkoulutukseen, vai mikä mättää?

Käytiin toki vaatekaupoissakin Tallinnassa, tyttären toiveesta tietenkin (enhän minä...). Siellä notkuvien vaateräkkien keskellä ryhdyin - vaihteeksi - tuumailemaan: jos kaupat ovat pullollaan upeita, värikkäitä, mielenkiintoisia vaatteita, joita lukemattomat naiset käyvät into piukassa sovittamassa ja sitten kenties jopa kaupat tekemässä kassalla, niin missä ne vaatteet ovat? Katsokaa ympärillenne: harmaata, mustaa, nukkavierua, käytössä kulunutta. Missä ne kauniit ja värikkäät vaatteet ovat? Mihin ne katoavat matkalla vaatekaupasta mainosmuovikassin kyydissä kotiin? Kysyn vaan (saa kai sitä kysyä...).

Tallinnan-reissulla täydennettiin toki asiaankuuluvasti viinivarastojakin. Viinipulloja ja -päniköitä autoon ladatessani tytär tokaisi, että juodaanko meillä tosiaan näin paljon. Niin, juodaanko? Meidänkin perheeseemme on mallikkaasti lanseerautunut ns. keskieurooppalainen viinikulttuuri. Suomalaisin höystein... Ei tarkoita siis sitä, että ruoan kanssa nautitaan sivistyneesti päivittäinen lasi viiniä, vaan sitä että joka ilta istuuduttuamme päivän touhujen jälkeen tv:n ääreen katsomaan jakson Lemmen Viemää tai Good Wifea, nautimme puolison kanssa yhdessä lasillisen viiniä. Onko se vaaraksi terveydelle, en tiedä. Enkä haluakaan tietää. Kerron sitten kun seuraavan kerran käyn verikokeessa ja maksa-arvoni selvitetään juurta jaksain. Palataan siis asiaan.

Karppaajiakin (siinä missä tissuttelijoita) on viime aikoina pistetty kuriin ja järjestykseen. Ilmeisesti jotkut karppaajat ovat ymmärtäneet hiilihydraattien välttämisen väärin ja kuvitelleet sen tarkoittavan kovien rasvojen lisäämistä ruokavalioon. Ilmeinen väärinkäsitys? Joltisenkin helposti korjattavissa. Eräskin ystäväni leipoo sinnikkäästi aidolla voilla, "ei kai muuta konstia olekaan"? Itse asiassa on: leivontamargariini. Vaan omatpa ovat rasva-arvonsa. Niin kuin ovat muuten tissuttelija-kartanonrouvan maksa-arvotkin. Pata soimaa kattilaa, vai miten se menikään?

Perheen miehet ovat olleet viikonloppuna Belgian Spassa seuraamassa formulakisoja. Spa ei siis merkkaa  tässä tapauksessa kylpylää vaan formularataa. Räikkösen voittoa odoteltiin kovasti, koska hän on voittanut kyseisen osakilpailun peräti neljä kertaa. Tällä kertaa Kimi selviytyi kolmanneksi, mikä on ihan kunnioitettava saavutus sinänsä. Formuloissa tosin vain voitto ratkaisee. (Ja pisteet tietenkin, kokonaistilanteen kannalta.)  Parasta herkkua taisi puolisolle kuitenkin olla Hamiltonin "kilkkaus" ekassa mutkassa. Sitä hän on odottanut koko kauden. Älkää kysykö miksi. Jäänyt allekirjoittaneellekin hiukan epäselväksi. Miesten juttuja?

Kesätyöpaikassani (joka siis jatkuu syksystä huolimatta) Kilpilahdessa on seisokki alkanut ja alueella leijuu kitkerien ja katkerien kemikaalien hajuja. En uskalla edes ajatella millaisten myrkkyjen keskellä siellä työpäiviämme vietämme. Aina olin kuvitellut etten kuuna päivänä mene sille alueelle töihin, vaan toisin kävi.   Istumatyö tietokoneen ääressä oli toinen kummajainen, jota en mukamas ikinä enää tee. Paitsi että nyt sitten teen. On tällä elämällä meille monta yllätystä takataskussaan. Sitä vartenhan täällä ollaan!

"Chi va piano, va sano e va lontano."