Ruoka puhuttaa

Aihe ruoka herättää paljon keskustelua - se on taas huomattu tässä hevoslihajupakassa. Siinähän ei mitään ihmeellistä kai ole, että hevosenlihaa sinänsä syödään, ihan normiruokaahan se on, mutta on toki  ymmärrettävää, että asia pitää mainita tuoteselosteessa. Ja ainahan maailmassa on niitä ihmisiä, jotka eettisistä syistä eivät halua hevosta syödä. Näin on kuulemma ainakin Englannissa aika yleisesti asian laita. Näissä kohuissa tuppaa vaan olemaan sellainen piirre, että lähemmässä tarkastelussa alkaa paljastua muutakin sellaista mikä ei päivänvaloa kestä. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.

Seuraan televisiosta kahta ruokaohjelmaa: Master Chef ja Top Chef -kilpailuja. Ensin mainitussa kisailevat ruokaa harrastavat tavikset, jälkimmäisessä ammattilaiskokit. Molemmissa ohjelmissa on puolensa. Ammattilaiset tekevät raflaavampia ruokia hyvinkin vaivattomasti, tavikset vielä opettelevat niksejä. Kummassakin ohjelmassa tuomarirassukat syövät kylmää ruokaa. Ei käy kateeksi. Mutta jos joku hetkenkin kuvitteli, että pärjäisi tavallisena kotikokkina Master Chef -kisassa, niin luultavasti erehtyy pahemman kerran. Jos niksikirjassa on muutama bravuuriruoka, joita perhe ihailee, niin tuomarit luultavasti lähettäisivät maitojunalla kotiin. Viimeksi eräs kokkikokelas oli erehtynyt laittamaan lautaselle valmista chutney-lisäkettä, kun ei ehtinyt kaiken muun lisäksi sitä enää valmistaa, ja siitähän meinasi syttyä maailmansota. Voi kauheata mikä moka...

Meikä jatkaa siis omalla omintakeisella linjallaan kotikeittiössä yksin loistaen enkä haaveile tv-tähteydestä. Rakkaan marttaystäväni kanssa naureskelemme hyväntahtoisesti tyystin erilaisille keittiöillemme: siinä missä hän tekee perinneruokia vaikka silmät kiinni, allekirjoittanut ei karjalaisena marttana ole kuuna päivänä saanut aikaiseksi sen enempää karjalanpaistia kuin karjalanpiirakoitakaan. Ensin mainitun korvaa Moskovan pata (todella herkullista!) ja jälkimmäiset ostan lähikaupasta raakapakasteista paikan päällä paistettuina. Kun lapset olivat pieniä söin heidän kanssaan hyvällä ruokahalulla kalapuikkoja ja einespinaattilättyjä. Sen sijaan pakastevihanneksia ei tässä huushollissa käytetä kuuna päivänä mihinkään ruokaan, eikä pakasteesta osteta muutenkaan kuin jäätelöä ja joulun alla torttu- ja piparitaikinaa. Tosin on sanottava että omatekoinen piparitaikina on sata kertaa parempaa... Lasagneen hauduttelen ragu'ta (jauhelihakastike) kaksi tuntia, ja maku on taivaallinen vaikka sen itse sanonkin, mutta pastaksi kelpaa kaupasta ostetut levyt. Vuosiin en ole ostanut muuta jauhelihaa kuin paistijauhelihaa ja viime aikoina senkin luomuna (kiitos Tammisen!). Olen siis monessa asiassa tarkka, mutta toisaalta uskallan myös mennä siitä missä aita on matalin. Maalaisjärki auttaa valtavasti.

Kieltämättä yhtälö on vaikea, kun laatua pitää saada mutta se ei saa maksaa liikaa. Ruokahan on Suomessa hävyttömän kallista. Onnekkaita ovat ne joilla on taloudellisia rahkeita käydä ostoksilla kauppahalleissa, luomukaupoissa ja tiloilla. Saa ainakin laatua ja tietää mistä tuote tulee. Siitäkin huolimatta einekset ovat valtava bisnes, ja yhden sun toisen suomalaisen suolisto näyttää varmaankin aika kammottavalta jos se avattaisiin eteemme. Tiesittekö muuten että suolistomme on avattuna tenniskentän kokoinen? Sillä siis on merkitystä mitä suuhumme laitamme. Siinä mielessä tv:n kokkiohjelmat ovat opettavaisia, koska niissä kaikki tehdään alusta alkaen itse. Toisaalta on pelottavaa syyllistää arjen tuoksinaan hukkuneita perheenäitejäkään siitä että välillä haluavat mennä helpoimman kaavan mukaan. Täytyyhän näillä einesten valmistajillakin jonkinlainen takuu olla siitä, että ruoka on ruoaksi kelpaavaa. Vaan mitkä mahtavat olla kriteerit...?

Ruoan tarkoitus on antaa meille elimistön tarvitsemaa polttoainetta, eikä siitä haittaa ole jos se tuottaa iloa muutenkin. "Olet sitä mitä syöt" pitää täysin paikkansa. "Terve ihminen terveessä ruumissa" on taivahan tosi. Ylipaino ei johdu siitä että luut ovat painavat, vaan siitä että syöt enemmän kuin kulutat. Eiköhän ryhdytä syömään itsemme terveiksi? Hyvää ruokahalua ja muistakaamme myös esteettinen puoli ruokahetkessä.