Ostaako vaiko eikö

Mielenkiinnolla seuraan kotikaupungin puotipolitiikkaa. Kaksijakoisella tunteella. Idyllisen vanhankaupungin puotipuksut yrittävät herätellä kaupunkilaisten ostohaluja mitä moninaisimmilla keinoilla: on Shoppailun yötä, on shoppailua Downton Abbey -tyyliin, ja ties mitä muuta. Samalla riidellään siitä saako vaiko eikö vanhan kaupungin mukulakivikujilla ajaa autoilla, riidellään siitä saako vanhan kaupungin torilla käydä torikauppaa. Täältä merellisen vanhan kyläyhteisön etäisyydeltä koko touhu näyttää lähinnä huvittavalta.

Allekirjoittanut ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää miten autolla ajaminen vanhassakaupungissa voisi millään muotoa lisätä shoppailua. Eihän autoja kuitenkaan voi pysäköidä näiden pikkupuotien oven eteen. Sama kai se on missä parkkipaikka sijaitsee, kunhan sellainen löytyy, edes kohtuullisen kävelymatkan päästä (tässä tapauksessa sadan metrin päässä...). Sen verran on tullut maailmaa kierrettyä, että tiedän Euroopassa suosittavan kävelykatuja, joiden varrella pienet puodit menestyvät oikein hyvin, ilman autoliikennettäkin. Sitä paitsi asukkaiden kannalta autoliikennettä todellakin pitää kapeilla kujilla vähentää, koska tärinä ei ole vanhoille perustuksille hyväksi.

Toinen kiistanaihe, torikauppa, oli sekin huvittavuudessaan vailla vertaa. Siis torikauppaa vanhalla torilla - onpa pöyristyttävä ajatus? Kuulemma torikauppa syö pikkupuotien asiakaskuntaa... Anteeksi tyhmyyteni, mutta eikö se päinvastoin lisää sitä? Kun lähdetään tarkoituksella toritarjontaan tutustumaan, niin samalla kävellään vanhan kaupungin kujia ja piipahdetaan muissakin kaupoissa. Ja huom: kävellään (!), koska autolla ei (onneksi) pääse. Jalankulkijat piipahtavat kauppoihin, autoilijat ajavat ohi. Niin se menee.

Väkisinkin tulee mieleen, että puotipuksut siirtävät vastuun yritystensä menestyksestä - tai menestymättömyydestä - muille kuin itselleen, kuten olosuhteille ja "tyhmille" päättäjille. Vastuuta omasta  pärjäämisestä ei haluta ottaa, vaan keksitään tuhat ja yksi tekosyytä miksi kauppa ei käy. Kehotan katsomaan peiliin. Hyvä tuote myy, ja houkutteleva kauppa vetää asiakkaita. Vanha kaupunki jo itsessään on menestystuote, jota harvalla kaupungilla maassamme on tarjota. Pois turha valitus ja avuksi innostunut asenne. Ja ennen kaikkea innovatiivisuus.

Kolikon toinen puoli onkin se, että shoppailu ei kanna pitkälle, asiakkaan näkökulmasta. Shoppailu on yksi tapa yrittää purkaa omia turhaumiaan ja hakea elämään sisältöä. Kun kaapit ovat täynnä tavaraa, tulee siitä (vääristynyt) turvallisuuden tunne, joka kantaa valitettavan lyhyen aikaa. Entisenä himoshoppaajana, nykyisenä harkitsevana kuluttajana karsastan shoppailua pelkästään shoppailun ilosta. Tämä maailma hukkuu muutenkin tavaraan ja tavarakeskeinen arvomaailma ei henkisesti paljon anna. Osta mutta osta harkiten. Mieti tarkkaan tarvitsetko kyseistä tavaraa vai et. Ostatko sen vain täyttääksesi elämäsi tyhjiä koloja?

Niinpä niin, asioilla on aina monta näkökulmaa. Kartanossa harrastetaan feng shui -siivousta säännöllisesti, jotta turha roina saadaan talosta ulos ja näin hyvä energia kiertämään puhtailla pinnoilla. Välillä hyvällä, välillä huonolla menestyksellä. Aika ajoin on sitten kiva käydä hakemassa vanhan kaupungin söpöistä puodeista jotain uutta ja nättiä kotia koristamaan. Elämä on.