Mökkikauden avaus

Kesäihminen alkoi olla jo hyvin vihainen ja masentunut, kun talvi vaan jatkui ja jatkui... Lähtihän se lumi vihdoin sulamaan ja merikin vapautui jääkahleistaan. Siitä se ajatus sitten lähti: mikä lie jäätilanne mökkiseudulla. Siispä mökkikautta avaamaan. Lapsia ei saatu houkuteltua mukaan. Ei haittaa, appivanhemmat työllistivät (ja ruokkivat) jälkipolven siksi aikaa. Mökkikirjasta luin että suht samoihin aikoihin jo kolmatta vuotta tultiin ensikäynnille (vaikka nyt muka luultiin olevamme poikkeuksellisen myöhään liikkeellä...). Vuonna 2011 ensikäynti oli 23.4., viime vuonna 28.4. ja tänä vuonna siis 27.4. Sen sijaan säätilanne näyttää vaihtelevan melkoisesti; toissavuonna meitä hellittiin 18 asteella, viime vuonna 12 asteella ja nyt vaivaisella 7 asteella. Siinäpä (täysin turhaa) tilastotietoa...

Jos ulkolämpötila oli se seitsemän astetta, niin mökissä oli nippa nappa kaksi. Eikun lämmittämään. Padan alle tuli, saunankiukaaseen tuli, ja kun piippu todistettavasti veti talven jäljiltä, uskallettiin sytyttää tuli jo tuvan puu-uuniinkin. Kolme tuntia meni ennen kuin sormissa ja varpaissa alkoi veri kiertää ja lämpö alkoi hiipiä talviuniltaan heräilevän saunamökin nurkkiin. Sen jälkeen olikin jo melkein kuuma. Järvi oli pari metriä auki rannasta, täydellistä. Saatiin vesi saunaan ja päästiin pulahtamaankin. Kolme kertaa. Neliasteinen vesi on kuulkaa piristävä kokemus. Ja veri alkoi kiertää niin että iho ihan helotti punaisena. Tunne sen jälkeen on ihan mahtava. No, avantouimarit tietävät varmaan paremmin.

Aamurusko päivän tuska; jollei sada niin tuulee.

Joka talveksi puoliso vetää mutteriterassin ympärille pressut: näin grilli ja kalusteet sekä muu irtonainen sälä säilyy säältä suojassa. Homma tuntuu toimivan. Ilmeisesti mökin rakennustekniikkakin on ollut asianmukaista, koska hiiret eivät ole tietänsä mökin nurkkiin löytäneet. Pienestä pitää olla kiitollinen? Siitäkin huolimatta että mökin ympäristö vieläkin näyttää rakennustyömaalta...

Yö oli hikinen saunan lämmittämällä parvella, mutta siihenhän on jo totuttu. Sunnuntaiaamuna herättiin lintujen lauluun (ja puhelimen soittoon). Järvi oli ohuen jääriitteen peitossa. Aamupulahdus jäi täten suorittamatta, ei antanut sisu myöten mennä jäitä rikkoen järveen. Se oli ensimmäinen kerta kun jätin aamu-uinnin mökillä väliin. Harmittavaa.

Meidän mökkimatkarutiinimme menevät yleensä niin, että puoliso ajaa kolmen ja puolen tunnin matkan ja meikä lukee akkainlehtiä (kun kerrankin on aikaa keskittyä). Tällä kertaa luin mm. suomalaisesta naisesta, joka pyörii kansainvälisissä hevospiireissä ja seurustelee siinä sivussa julkkisten ja kuninkaallisten ym ”tärkeiden” ihmisten kanssa. Tunsin jonkinasteista sääliä häntä kohtaan (luultavasti turhaan). Sen täytyy syödä sielua, että on tarve elää muiden loisteen varjossa ja yrittää siipeilemällä ansaita hiukan luxusta omaan elämään. Että olisi ”jotain” (kun tavallisuus ei riitä). Allekirjoittanut tajusi saavansa älyttömät kicksit ihan mitättömän tuntuisista asioista, niin kuin aamu-uinnista mökkijärvessä, tai puuhellalla kiehautetusta espressosta. Ystäviksikin kelpaavat ihan tavalliset ihmiset. Rohkenen väittää että neljän euron Prosecco voi maistua oikeassa tilanteessa paremmalta kuin maailman kallein shampanja – kyse on tunnelmasta ja omasta arvomaailmasta kuitenkin. Tai no, mistä sen tietää kun en ole koskaan juonut tuhannen euron hintaista shampanjaa...

Leikittiin taannoin puolison kanssa Mitä tekisit 40 miljoonan euron lottovoitolla –leikkiä. Aika helppoa on keksiä mitä kaikkea hankkisi jos mahdollista olisi. Mutta yhden asian pitäisin ennallaan: tämän vaatimattoman saunamökin Korppisen rannalla. Tänne olisi tervehdyttävää palata turhuuden markkinoilta, keskelle luontoa ja alkeellisia olosuhteita. Sitten muistaisi mikä oikeasti on: tavallinen suomalainen muija (joka haluaisi salaa olla italialainen donna...). Vaatimattomuus ei kaunista, mutta taatusti tervehdyttää sielua. Eivät kartanonrouvatkaan ihan paatumattomia hienostelijoita siis ole. Vitsi vitsi. P.S. Autoksi ostaisin Hummerin, lapsille opiskelija-asunnot pääkaupungista, itselleni linnan Italiasta (tai Ranskasta) ja hyväntekeväisyyskohde olisi vanhainkoti, ihan uudella konseptilla. Unelmissa on kiva elää!

Kesähän tästä tulee kunhan ilmat siliää ja tiet lämpiää.