Mökkihöperön puheita

Tiedättekö, minä olisin mielelläni jo eläkeläinen. Tosiasiassa siihen on aikaa vielä toistakymmentä vuotta. Siltikin. Eläkeläisillä on kaikki aika maailmassa eikä kiire minnekään (jaa no paitsi kenties appiukollani... - ja sanon tämän rakkaudella!), reissuun voi lähteä hetken mielijohteesta ja mikä parasta edullisilla lähdöillä. Aamut voi aloittaa kortinpeluulla (niin kuin vanhempani tekevät) ja päivällä ottaa nokkaunet (eikä pituudella niin väliä). Materialistiset tarpeet ovat jo suhteellisen pienet ja vähemmälläkin pärjää. Ja jos vielä terveyttä on suotu, jumalan armosta tai omasta tahdosta, niin mikä sen parempi.

Tänä kesänä päätin että uskallan ja olen mökillä silloin tällöin ihan itsekseen. Kun ei ole työtäkään riesana. Älkää ymmärtäkö väärin, en ole työtä vieroksuva, mutta sellaista nyt ei vaan tähän hätään ole ilmaantunut. Ja jos jotain mukavaa ilmaantuu, otan sen ilomielin vastaan. Puoliso väittää ettei työ tule kotiovelle. Ei pidä paikkansa. Viimeksikin (vuosi sitten) ystävätär nimenomaan tuli ovesta sisään ja pyysi töihin. Niinkin voi käydä siis. Uskon että kun kerran se onnistui, niin on mahdollista toisenkin kerran. Onko joku eri mieltä? Sitä paitsi työntekeminen on kivaa. Ja mikä parasta, siitä saa palkkaa.

Olen siis hengaillut mökillä tänä kesänä välillä ihan itsekseen. Kerran oikein tosissaan yksin, ja nyt kolmannella kerralla anoppi löytyy tarvittaessa naapurista. On tarvittukin. Jäin mökille ikään kuin ex tempore, ja sehän tarkoittaa sitä, ettei mökkijääkaapissa juuri ruokaa ollut. Olen siis käynyt "ruoka-avussa" naapurissa... Kai tästä pääsisi autolla kauppaankin, vaan eipä ole ollut tarvetta. Onko teillä muuten mökkivaatteet? Tietenkin on. Kaikilla mökkihöperöillä on. Meikäläisen vaateparsi ei menisi läpi kaupungin vilinässä, mutta täällä metsän siimeksessä kelpaa Malesiasta ostettu rimpsuhame oikein hyvin. Kera villasukkien, crocksien ja t-paidan. Anteeksi: topin. ("Äiti, ei nykyään enää puhuta t-paidoista vaan topeista...", informoi tytär.)

Kaksi asiaa hiukan häiritsee täydellistä mökkirentoutumista. A) Olen kanaemo. Ilman kanalaumaani (ja kukkoa...) olen levoton ja hätääntynyt. Lauman pitää olla ympärillä, jotta elämä on raiteillaan. Niinpä etävalvonnasta(kin) luopumista on pitänyt harjoitella ahkerasti. B) Olen touhuaja ja suorittaja. Pelkkä oleminen on vaikeaa, pitää olla jotakin "tekemistä". Eikä ole mitään järkeä hypätä järveen vaan lillumaan: siellä uidaan ja lasketaan metrejä, tai no ainakin rintauintivetoja. Pitää olla tavoite: kuntoilu. Oppia ikä kaikki - aikani kun harjoittelen, opin varmasti mökkielämän harmonisen ja zenmäisen oleilemisen periaatteen.

Saunan lauteilla on vähän tylsää itsekseen, kun yleensä puoliso nököttää vieressä, juttelee mukavia ja tulee järveen kaveriksi. Mitä jos saan järvessä suonenvedon tai hauki nappaa jalasta palasen? Tai karhu kävelee pihaan? Yöksi laitan oven säppiin, varmuuden maksimoimiseksi. Vielä pitää siis harjoitella mökkihöperyyttä. Ehkä sitten eläkeiässä olen jo täysinoppinut, diplomin suorittanut mökinakka. Sitä odotellessa. Mukavia mökkipäiviä itse kullekin!

Länsi poudan pitää.