Kimmo, I want you back

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Kimmo otti ja jätti Minnan. Siinäkin oli jo kestämistä, kun Marco dumppasi Ellan, sitten Vanessan, ja kaiken huipuksi Marco tuli itse dumpatuksi ja tilalle astui Mikko. Nyt ei puhuta siis tv-sarjahenkilöistä, vaan ihan oikeista ihmisistä. Puhun radio Novasta ja TTK:sta (Tanssii tähtien kanssa, jos nyt ei joku sattunut ymmärtämään lyhennettä). Mikä ihmeen tekosyy on raskaus tai äitiys tai uniongelmat, kysyn vaan? Voiko koko Suomen kansan pettää näin heppoisten selitysten nojalla. Lastenhoitajia maassamme riittää ja nukkua voi päivälläkin. Vai?

Katsokaas kun kartanonrouvat eivät poistu kartanoistaan ennen kello kymmentä. Joskus kuitenkin jotkut älyköt saavat päähänsä, että on todella järkevää (?) pitää kokouksia jo kello 8 aamulla (pitäisi lailla kieltää, jos minulta kysytään). Ainoa asia joka on tähän jumalattomaan aikaan saanut mieleni hyväksi ja ajatukseni (suhteellisen) kirkkaiksi, on ollut Kimmon ja Minnan jutustelun kuunteleminen Novalta aamuisin klo 6-10. Siis enhän toki ikinä olisi hereillä vielä klo 6... Ei minulla sinänsä mitään Janne Katajaakaan vastaan ole, mutta kyllähän Kimmo ja Minna olivat jo instituutio. Vaan eivät ole enää. Mikä tarkoittaa sitä, että älkää lähetelkö enää kokouskutsuja aamukahdeksaksi!

KOSKAAN ET MUUTTUA SAA

Ennen kaikki oli paljon paremmin. Koulutiet olivat turvallisia, Arvi Lind luki uutisia, lomaltapaluurahat maksettiin vain jos jaksoi palata kesän jälkeen samaan työpaikkaan, puhelimella pystyi soittamaan ja siihen vastaamaan, pyöräilykypäristä ei kukaan ollut kuullutkaan. Ovatko sopeutuminen uusien tuulien puhaltamiseen ja yhteiskunnan hektisyys onnemme tiellä? Ovatko huipputekniikka ja työntekemiseen liittyvät rakennemuutokset yksinkertaisesti ihmiselle liikaa? Oletteko muuten huomanneet, että tämän päivän kovin juttu on se, kun korkeastikoulutetut ja hyvässä virassa olevat henkilöt hyppäävät oravanpyörästä pois ja lähtevät toteuttamaan unelmiaan? Siis samat ihmiset, jotka ovat olleet tätä hullunmyllyä pönkittämässä, ja sillä hankkineet mukavan saldon omille pankkitileilleen. Kiva on lähteä unelmia toteuttamaan, kun toimeentulosta ei huolta tarvitse kantaa. Ja muut hölmöt jatkavat polkemista.

Asiaa pitkään pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että kampaajat ja taiteilijat ovat luultavasti onnellisimpia ammatteja. Vai oletteko nähneet kampaajaa, joka olisi myrtsi? Puhumattakaan "taiteilijan vapaudesta". Totta puhuakseni, onnellinen on kuka tahansa ihminen, joka tekee mieluisaa työtä, tai on tekemättä, jos se puolestaan onnelliseksi tekee. Kun oman elämän oravanpyörä pyörii mahdollisimman tasaisesti, voi sanoa olevansa onnellinen. Tai edes perusonnellinen, mitä se ikinä tarkoittaakin...

Missäköhän se Kimmo vaikuttaa tätä nykyä? Kartanonrouvalla on ikävä...