Mis mul nii armas oleks ka, kui sa, mu isamaa!

Tervist Tallinnast. Siinäpä syy eiliseen blogihiljaisuuteeni. Meillä on perheenpään kanssa jonkin asteinen rakkaussuhde Viroa kohtaan. Onhan meillä siellä kakkosasuntokin. Puolison työkuviot ovat jo vuosia vieneet Viron suuntaan, ja yhteiselämämme alusta asti meillä on ollut Virossa myös perhetuttuja. Osa tutuista juontaa jo appivanhempien luomista ystävyyssuhteista asti.

Muistan ensimmäiset Tallinnan-matkani parikymppisenä, kun ystävättäreni poikakaveri oli rakennustöissä siellä ja häntä lähdimme tapaamaan. Silloin elettiin Virossa ankeuden aikoja, mutta suomalaisten mielenkiinto oli jo silloin suuri veljeskansaamme kohtaan. Sekin on tainnut lisätä mielenkiintoa, että kielemme muistuttavat niin kovin toisiaan. Ilman viisumia ei maahan ollut tuolloin asiaa, kaupungin rajojen ulkopuolelle ei päässyt lainkaan ilman kutsua, passintarkastukset olivat aikaavieviä ja melko pelottavia, koko Tallinnan turistielämä pyöri Viru-hotellin ympärillä. Virun valuuttabaarissa ryypättiin, Virun varieteessa 22. kerroksessa vietettiin iltaa ja kellarikerroksen grillissä syötiin paistettua kanaa.

Nyky-Tallinna onkin jo jotain ihan muuta. Viisumivapaus aikanaan helpotti reissaamista, ja laivojahan lahdella reissaa eestaas kuin Helsingistä Porvoon-busseja. Se harmittaa että virolaisetkin luopuivat krooneistaan. Vuodenvaihteestahan on Virossakin eletty euroaikaa. Ja hinnat ovat jo nousseet. Kansalaisilla onkin suuri huoli tulevaisuudestaan ja pärjäämisestään, kun Suomen esimerkistä osataan arvata hintojen nousevan merkittävästi aikaa myöten. (Samaan aikaan Suomessa on herännyt kansanliike eurosta luopumisesta...) Virolaisystävämme vinoili eilen, että "vaihda Suomessa Ruotsin kruunuja ja sitten vaihdat ne täällä euroiksi, niin pääset asioimaan valuutanvaihdossa". Virolaisilla on yhtä kieroutunut huumorintaju kuin venäläisilläkin.

Tallinnassa riittää hyviä ravintoloita (omat suosikkini: Vapiano, Ribe, Bocca, Controvento, ja jos paljon rahaa ja gourmeta kaipaat, niin Egoist, Gloria, Ö, Vertigo) ja viihtyisiä kahviloita, puhumattakaan ostosmahdollisuuksista (paras kenkäkauppa: Salamander). Mikä on sen mukavampaa kuin kävellä vanhan kaupungin kujilla ja nauttia tunnelmasta. Kartanonrouva nostaa usein katseensa yläilmoihin, koska talojen seiniltä löytyy hurmaavia yksityiskohtia. Saarenmaan seppien pajoissa kannattaa ehdottomasti piipahtaa katsastamassa takorautatarjontaa, ja suklaakahvila on ihan must (Pierre Chocolaterie)! Toompean mäeltä aukeaa upea näkymä alas kaupunkiin. Tallinna on täynnä toinen toistaan ihanampia hotelleja, joita harmi kyllä en enää pääse testaamaan. Parissakymmenessä on tullut vuosien varrella yövyttyä. Kumu-taidemuseossa kannattaa käydä ehdottomasti, samoin käyskennellä Kadriorgin puistossa, ja piipahtaa Kadriorgin linnassa. Piritasta löytyy venesataman lisäksi vanhan luostarin rauniot. Suosittelen retkeä sinne!

Tiesittehän toki että meillä on Viron kanssa sama kansallislaulu (Eesti rahvushümn), Fredrik Paciuksen säveltämä melodia. "Mu isamaa, mu õnn ja rõõm" on hymnin nimi Virossa. Sanat kirjoitti Johann Voldemar Jannsen. Tästäkin virolaiset ystävämme jaksavat laskea leikkiä: "Kun suomalainen voittaa jonkun urheilukisan, niin tuntuupa hyvältä, kun soitetaan Viron kansallislaulu".

Toki Virossa on muitakin näkemisen arvoisia kaupunkeja, kuten Tarto (yliopistokaupunki) ja tietysti Pärnu, kuuluisine hiekkarantoineen. Saarenmaa on kiehtova kohde, ja sellaisena pysyykin niin kauan kuin ainoa yhteys sinne on laivalla. Sillastakin on ollut puhetta, mutta se tuskin toteutuu lähiaikoina. Näin liikennettä saarille saadaan valvottua ja rikollisuus pidettyä kurissa. Otepäästä löytyvät laskettelu- ja hiihtomahdollisuudet, ja seudulla on todella kaunista muutenkin.

Laululava on ihan oma ilmiönsä. Siellä on tullut käytyä monessakin konsertissa; mm. Andrea Bocellia, Madonnaa ja Metallicaa on kuultu ja nähty. Viime kesänä kävimme vihdoin ja viimein Õllesummerissa, ja kokemus oli vertaansa vailla. Ei tietoakaan suomalaiskansallisesta olutörmyilystä, vaan kyseessä oli mukava koko perheen tapahtuma huvipuistoineen ja kojuineen, oluen lisäksi. Kaiken kruunasi Him, joka esiintyi pääsylipun hinnalla. Mahtava happening, suosittelen!

Kartanonrouva tunnustautuu ihan Viro-faniksi. Mutta fanitan myös New Yorkia ja Roomaa (niistä lisää joku toinen kerta). Kun virolainen kysyy sinulta "Kuidas käsi käib?", se tarkoittaa "mitä kuuluu". Siihen voit vastata "Hästi." (hyvää). Kiitos on "Aitäh". Anteeksi on "Vabandust". "Head isu!" tarkoittaa "Hyvää ruokahalua!"