Mistä tätä roinaa oikein tulee?

Kartanossa tehtiin tänään feng shui -raivausta. Tai no, yksi teki, muut ihmettelivät. Toki auttoivat, kun käskytettiin. Aika ajoin kartanonrouva saa raivauskohtauksen ja pistää hösseliksi. Sitä mukaan kun talosta kannetaan roskakasseja jäteastiaan, saadaan hyvää energiaa tilalle huoneita kiertämään. Siinä uskossa ainakin elän. Tosin tunnelma joskus hiukan kärsii näistä rouvan raivauspuuhista.

Perheenpään oli erityisen vaikeaa ymmärtää, miksi kellarista vietiin tv-taso kakkoskerrokseen tyttären huoneeseen, ja tyttären huoneesta tv-taso lasiverannalle ykköskerrokseen, ja puolestaan lasiverannan tv-taso kellariin.... Kuulemma ihan pöljää hommaa. Saanen esittää eriävän mielipiteeni. Täysin harkittu ja energioita tasapainottava proseduuri. Trust me.

Kolme tv-tasoa? Itse asiassa niitä on jo neljä... Sohviakin löytyy neljä. Ruokapöytiä kaksi. Ja vaikka mitä muuta. Ongelma on se, etten osaa myydä käytettyjä kalusteita. Enkä juuri mitään muutakaan. Ihmettelen suuresti, kun ystävät kertovat myyneensä tarpeettomiksi jääneitä romppeitaan milloin missäkin, ja "heti meni kaupaksi". Missä, jumaliste, missä??? Olen ilmoitellut kauppojen ilmoitustauluilla, laittanut myytävää-palstalle lehteen, kokeillut Huuto-nettiä ja ties mitä muuta. Ihan toivotonta. Tavaraa on järjettömän paljon liikkeellä, ja sinne paljouteen hukkuu kartanonrouvankin romppeet.

Lasten pieneksi jääneitä kuteita vien milloin Pelastusarmeijalle, milloin Itä-Lähetykseen tai Nuttuun, joskus UFF-keräykseen. Pari kertaa olen kokeillut kirpputoria, viikon tai kaksi. Ihan järjetöntä. Joka päivä käyt siivoamassa ja silti pöytä myllätään ihan sekaisin, osa tavaroista löytyy muilta pöydiltä, ja kaiken huipuksi puoli-ilmaisia tavaroita joku vielä viitsii varastaakin. Ja siinä vasta tenkkapoo on edessä, kun vuokra-aika loppuu ja puolet tavaroista on edelleen myymättä.

Perheenpäällä on tapana sanoa, että tämä maailma hukkuu paskaan. Tarkoittanee siis peellä tavaraa... Peesaan tätä mielipidettä. Näillä turhuuden markkinoilla ei ole voittajia. Jossain päin maailmaa ollaan jo siinä pisteessä, etteivät kaatopaikat enää vedä sitä määrää mitä sinne kannetaan. Saksalaisten esimerkilliselle kierrätysjärjestelmälle nostan peukkuja ja toivon, että Suomessakin opittaisiin sama. Yritetty on. Mikään ei ole helpompaa kuin aloittaa pahvien, paperin ja metallin kierrättämisellä kotona. Vielä kun hankkisi kompostin, voisi ekojätteetkin hyödyntää. Mutta mihin kaatui aikanaan muovin kerääminen? Sitä tavaraa kun riittää enemmän kuin laki sallii.

Yksitoistavuotiaan tyttäreni huone on kuin tavarataivas. Kun kahden viikon päästä juhlitaan 12-vuotissyntymäpäiviä, äidillä on yksi toive: ei enää lisää pehmoeläimiä eikä Little Petshopeja. Ja kun kartanonrouva viettää kesällä omiansa, ei kiitos enää yhtään astiaa tähän huusholliin. Kiitos.