"Mun syömmeni tuulikannel on, sen kielissä laulu on lakkaamaton."

torstai 27. tammikuuta 2011

Rakkautta vai romantiikkaa?

Kartanonrouvaa ei ole siunattu romanttisella puolisolla. Tämä ei ollut valituslaulu vaan toteamus. Epäilen että perheenpää edustaa ehdotonta enemmistöä kotoisessa mieskannassamme, suoraviivaisia ja asiallisia suomalaisia tosimiehiä. Ridge Forresterin tyyliset kosinnat, sormus shampanjalasin pohjalla, eivät juurikaan tee vaikutusta allekirjoittaneeseen, ja Lidlin mainoksen marimekkopaitainen adhd-huushollaajakuvatus aiheuttaa fyysistä pahoinvointia. Mutta kuitenkin...

Romantiikkaa onkin kiva imeä elokuvista (tunnustaudun armottomaksi pillittäjäksi) ja laulun sanoista. Ajatellaan vaikkapa Ressu Redfordia: miehekäs mies, herkkiä lauluja. Yksi suosikeistani on:
"Tuo mulle taivaalta kuusi kuuta. Paa Saturnuksen renkaat sormeeni mun.
Mikään ei mun hulluuttani muuta. Siksi sinuun turvaudun. Enkä vaadi liikaa, en..."

Puhumattakaan kaikkien suomalaisten kestosuosikista, Päivänsäde ja Menninkäinen -laulusta. Siinäpä meillä tarina mahdottomasta rakkaudesta: "Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin, kun menninkäinen yössä tallustaa, hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa."


Juha Tapion laulu kertoo kypsästä ja monessa sopassa keitetystä rakkaudesta: "Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää. Katsoo kevääseen. Seisoo erillään. Ne kestää joka tuulen ja sään."
Ruotsalaisbändi Kent tekee hienoja sanoituksia. Kesäiltaisin kotiterassilla pistän FF:n soimaan täysillä, nautin lasin valkkaria ja laulan ääni väristen mukana (pysykää kaukana...): "Du somnar in, ditt huvud tätt mot rutan, och vid din kind fladdrar imman som en dröm. Jag blinkar till, tårar kan jag vara utan, men för din skull så gör jag vad som helst..."

Musiikki täyttää kivasti erilaiset mielentilat, ja varmaankin jokainen muistaa lauluja, jotka liittyvät tiettyyn elämäntilanteeseen tai tapahtumaan. Ilonan kappaleesta muistan aina sen, kun tyttäreni sai ahaa-elämyksen, että kyseessä on kahden naisen välinen rakkaus: "Sanot: Tämä ilta kävellään käsi kädessä, ihmisten edessä. Älä sinä muiden katseista välitä, sillä me ollaan yhdessä. Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan, joka harvoille luetaan."



Kolmas nainen on tehnyt varmaan eniten mieleenjääviä sanoituksia. Elämäntaidonvalmentajaan vetoaa nämä sanat, joissa oikeesti halutaan kuunnella toista (tai ainakin niin sen tulkitsen): "Mul on tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa, mielin määrin kahvii ja tupakkaa. Tästä asti aikaa, sydän vasta puolillaan..." Toisenlaista romantiikkaa puolestaan edustaa seuraava pätkä. Niitäkin päiviä ihmisellä on silloin tällöin, ettei millään jaksaisi tätä arkea tai mitä milloinkin: "Ois kai siistii antaa periksi, toteais vaan: ei tästä mitään tuu. Lähtis kävelemään. Painais oven kiinni perässään."

Kartanonrouva toivoo, että lukijat miettisivät tahollaan tänään sellaisia laulunsanoja, jotka liikauttavat jotain sydämessä tai mielessä, positiivisella tasolla tietenkin. Mikäs sen mukavampaa kuin nollata itsensä kauniilla musiikilla tai merkityksellisillä sanoituksilla. Kaiken kiireen keskellä.

P.S. Onhan perheenpää romanttinenkin joskus, silleen arkisesti: nytkin lämmittelee takkaa ettei rouvan tarvitse palella. Tosi reiluu!

2 kommenttia:

  1. Jossakin laulussa sanotaan, että "romantiikka se ei sovi jätkälle...." mutta asiasta jotakin tietävänä totean, että olet niin tärkeä puolisollesi, että hän "kiipeäisi vaikka kuuhun" jos niin haluaisit. Ja ruusuhan se on horsman ruusukin!

    VastaaPoista
  2. Romanttiset elokuvat saavat minutkin pillittämään.

    On muitakin asioita, jotka saavat "silmäni hikoilemaan". Voisin sanoa Juicen sanoin: "En ilosta itke, en surusta itke, jos itken, niin itken muuten vaan".
    Silloin onkin ihanaa käpertyä oman rakkaan kainaloon. Se on sitä arkipäivän romantiikkaa.

    Niin ja, jos rakkausrunoja kaipailen, on kaivettava Tommy Tabermannin kirjat esille. Oikein mietittyäni asia, en kuitenkaan olisi valmis vaihtamaan vakavaa pohjalaistani minkäänlaiseen ruusuritariin. :)

    Tulee niin turvallinen olo viestistä, joka lyhykäisyydessään on vain, "tulen kaupan kautta, tarvitaanko meillä mitään?".

    VastaaPoista