Synttärirumbaa ja vähän muutakin

Perheenpää kommentoi eilisen postaukseni Abigail ja Eulaalia -osuutta sanoin: "ei oikein auennut mulle, liekö jotain naisten juttuja...". Siinä tapauksessa että lukijakunnassani on muitakin karvaisemman sukupuolen edustajia, aukaisen sitä ihan hitusen (lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon etten koskaan enää tämän jälkeen selittele kirjoituksiani piste ja huutomerkki). Naiset voivat lopettaa lukemisen tästä kohtaa ja jatkaa seuraavasta kappaleesta. Tiedättehän tv:n poliisisarjat? Niissähän usein joku poliisi tai agentti solutetaan rikollisjärjestöön ja jotta peiterooli olisi uskottava, tehdään myös peitetarina. Eli luodaan soluttautujalle ihka oikea menneisyys. Abigail ja Eulaalia on siis marttaystäväni ja minun peitetarina. Paitsi ettei me olla poliiseja eikä FBI-agentteja, eikä olla soluttauduttu muualle kuin Martta-yhdistykseen. Ja sitten asiaan.

Jostain syystä tähän alkuvuoteen on pakkautunut hengästyttävä määrä synttärijuhlia; omat lapset, ystävien lapset, kummilapset, siskon kummin kaiman lapset... Onko meillä kaikilla vanhemmilla siis ollut sama pilke silmäkulmassa, kun talven selkä on vihdoin taittumassa ja kevät röyhistää rintaa/rintoja? Eikös ne eläimetkin pariudu keväällä. Kartanonrouvalla ei oikein ole biologia hallussa, mutta ei anneta sen häiritä. Tässä kartanossa lasten synttärit vietetään uskollisesti joka vuosi, kahdet juhlat kahden viikon välein. Eikä niitä ole yhdistetty. On kerrassaan mukavaa saada kummit ja sukulaiset yhteen saman katon alle kahvia juomaan ja kakkua syömään. Tunnelma on suorastaan kakofonisen iloinen. Ainakin tähän asti on vältytty pahemmilta sukuriidoiltakin...

Kartanonrouva tunnustautuu niin lapselliseksi, että viettää omiakin synttäreitään joka kesä. Ystävättärien kesken syödään hyvin, juodaan iloliemiä ja puhutaan pas... siis lööperiä. Lähestyvät viisikymppiset olenkin ajatellut viettää juuri silloin, kun oikea päivä on, eli juhannusaattona. Suureellisesti. Siinäpä ystävyyssuhteet mitataan, kun pitää päättää lähteekö mökille juhannukseksi vai saapuuko kartanonrouvan bileisiin. Joulukorttia on turha odottaa jos ei ota kutsua vastaan!

Luin aamun lehdestä mitä erikoislaatuisemmasta varkaudesta. Hakkerit olivat murtautuneet EU:n päästökauppajärjestelmään ja varastaneet yli 30 miljoonan euron arvoiset päästöoikeudet. Voi hiilidioksidi sentään! Vaikka suurista summista puhutaankin ja varastaminen on rumaa, niin kartanonrouva ei vaan voi olla ihailematta varkaiden kekseliäisyyttä. Siis kuka nero keksii varastaa päästöoikeuksia?

Toinenkin hykerryttävä kirjoitus oli paikallislehdessämme. Toimittaja siinä spekuloi mitä kivaa konkurssikypsästä kotikaupungistamme saisi tänään arvottavalla lottovoitolla ostettua.Kartanonrouva tietää ihan tarkkaan miten jättipottinsa aikoo käyttää: Porvoon Mitta -hotelli (työpaikaksi), Mersun CLS 350 (työautoksi), merenrantatontti Hermanninsaaresta (uutta kotia varten), lahjoitus Hamarin koululle (hyvän mielen jakamiseksi) ja business-luokan lentoliput hiihtolomaksi Thaimaaseen, viiden tähden hotelliin (ihan muuten vaan). Näillä eväillä mennään!

Kartanonrouva ryhtyy nyt leipomispuuhiin. Se on kuulkaa terapeuttista puuhaa. Suosittelen.