Marttojen kanssa retkellä

Jostain käsittämättömästä syystä liityin vuosia sitten (äitini ehdotuksesta) Karjalaisiin marttoihin. Kyllä, sukujuureni tosiaankin ovat äitini puolelta niiltä seuduilta, vaikkei mitään omakohtaista kokemusta Karjalasta olekaan. Mitä nyt joskus, hyvin harvoin, on tullut Karjala-pulloa pidettyä kädessä... Monet kerrat olen ihmetellyt miten "epäsopiva" martta olenkaan, kun en osaa sen enempää kutoa kuin virkatakaan, inhoan sieniä, en tee ruokaa taloudellisesti isoja määriä pakkaseen, en osaa (enkä halua) perata kalaa enkä valmistaa karjalanpaistia tai kaalilaatikkoa, nuuka tahi säästäväinen en ole ollut ikuna, enkä tykkää laulaakaan... Silti olen joukkoon kelvannut. Vuosien varrella olen istunut hallituksessa, sihteerinäkin pitkän aikaa. Kesäkuun alkupuolella teemme perinteisesti kesäretken, ja tällä kertaa se suuntautui Elimäelle.

Ensimmäisen kohde Elimäellä oli Mustilan Arboretum, puulajipuisto. Siellä ihastelimme puolentoista tunnin opastetulla kävelykierroksella erityisesti alppiruusujen kukintaa. Komeita ovat.

Puulajipuistosta kun on kyse, löytyi niitäkin moneen lähtöön. Ja niin löytyi itikoitakin...

Mustilassa on myös viinitila, ja sen myötä myynnissä kotimaisia viinejä. Niitä pääsi Viinituvassa maistelemaankin. Hitusen liian makeita meikäläisen makuun, mutta ajavat asiansa. Hik. Taimimyymälässä tehtiin hyviä löytöjä ja iloittiin siitä että bussissa oli rutkasti tilaa heräteostoksille.

Mustilasta matka jatkui Mustion pito- ja taidekartanoon lounaalle. Pöydät notkuivat herkkuja, nam. Samalla kuultiin talon vaihderikkaasta historiasta ja tutustuttiin luonnollisesti Seija ja Pentti Hasun taidekokoelmiin. Tämä Fritz Jakobssonin taulu jäi mieltä kaihertamaan; hinta oli 4800,- euroa ja meikäläisen likviditeetti ei riittänyt taulun hankintaan. Harmi.

Ennen kotimatkaa pyörähdimme vielä Elimäen puisessa ristikirkossa. Olipa viehättävä kirkko, eikä ainoastaan komean paanukattonsa ansiosta. Muuten, paanukatto uusittiin puhtaasti talkoovoimin: komea suoritus ottaen huomioon Elimäen kunnan pienen koon, 18000 asukasta. Jaa no, tätä nykyä Elimäki kuuluu Kouvolan kaupunkiin.

Sisällä kirkossa oli komea, saksalaisen puusepän 1600-luvulla tekemä saarnastuoli. Barokkittyylinen kuoriaita vuodelta 1666 hiveli myös meikäläisen silmää. Viimekesäisellä Saksan-turneellamme ihastuin kovin saksalaiseen puusepäntaitoon; olivathan kylien talot hienosti koristeltuja ja toinen toistaan kauniimpia.

Mukava retki ja kiva päivä marttojen kanssa. 

"Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, / jo Karjalan koivikot tuuhettuu. / Käki kukkuu siellä ja kevät on, / vie sinne mun kaihoni pohjaton."