Itkijäeukot

Lauantaina vietettiin peruskoulujen päättäjäisiä. Poika sai päätökseen yhdeksän vuoden aherruksen peruskoulussa, ja syksyllä lienee edessä ammattikoulu. Niin harmillisesti kävi, että molempien lasten päättäjäiset vietettiin samalla kellonlyömällä, joten jouduimme jakautumaan: isä lähti pojan koululle, äiti tyttären koululle. Tosin tytär epäili että joutuu taas häpeämään kun äiti itkee niin kauheesti...

Ja niin muuten itkinkin. Koulunjohtaja otti hienon linjan ja kävi läpi koko henkilökunnan ja kertoi jokaisesta millä tavalla arvokas ihminen hän koululle on. Ja jokaiselle taputettiin. Uskomattoman hieno ele esimieheltä. Sitten kehuttiin luokka kerrallaan oppilaat ja heidän vanhempansa. Hamarin koulussa on teemana yhteisöllisyys (asummehan pienessä kylässä) ja sen tiimoilta kukin luokka on vuoden aikana järjestänyt jonkin tapahtuman kylällä. On ollut siis aivan mahtavan hieno vuosi koulussa. Siitä suuret kiitokset kaikille reippaille oppilaille ja heidän vanhemmilleen. Ja taas taputettiin.

Vanhempainyhdistyksen tuore puheenjohtaja esitti omat kiitoksensa ja kutsui sitten lavalle meikäläisen ja Partasen Minna; olemmehan toimineet jo vuosia yhdistyksessä aktiivisina äiteinä. Siitä meitä sitten kiitettiin ja kukitettiin. Pitkäaikaisena puheenjohtajana (seitsemän antoisaa vuotta) sain ihanilta hallituksen jäseniltä lahjakortin lempisisustuskauppaani Tallinnassa. Hieno ele. Ja Minnan kanssa itkeä pillitettiin silmät päästämme.

Sitten koitti päivän tärkein hetki: kuutosluokkalaisten kukitus ja jäähyväislaulu. Pienet ekaluokkalaiset, "kummilapset" kukittivat oman kumminsa. Ja halasivat toisiaan. Ja taputettiin. Meikä tietysti itki. Jäähyväislaulun itken aina läpi: siinä on niin koskettavat sanat. Suvivirren aikana itkeä pillitän, luonnollisesti. Niin, taidan olla aikamoinen itkijäeukko.

Todistukset jaettiin omissa luokissa. Opettajalla oli kyynelissä pitelemistä, ja niin meillä kaikilla vanhemmillakin. Sanna on ollut mahtava opettaja viimeiset kolme vuotta, kun hän tuli Hamarin kouluun töihin. Viime vuonna Sanna vei luokkansa Suomen Reiluin luokka -tittelin voittajaksi. Ja tänä vuonna hän tsemppasi luokkansa Hese-kisojen piiritason toiseksi. Oppimistuloksetkin ovat mallillaan. Aikamoinen opettaja. Onnea niille ekaluokkalaisille, jotka hänet opettajakseen ensi syksynä saavat. Sannan hieno ele oli jakaa jokaiselle oppilaalle diplomi, jossa mainittiin hänen hienoin piirteensä luokkayhteisössä. Tässä koulussa todella arvostetaan toinen toisiaan.

Allekirjoittaneellekin Hamarin koulu on yhdeksän vuoden aikana tullut hyvin rakkaaksi ja luopuminen on raskasta. Elämä menee eteenpäin; tulee uudet oppilaat, uudet vanhemmat, uudet hallitukset, uudet ideat. Näin sen pitää mennäkin. Saanen kuitenkin vielä muutaman kyyneleen vuodattaa, ihan itseni takia? Tässä Jäähyväiset-laulun ensimmäinen säe:

"On aika hiljaa kiittää

ja kättä puristaa.

Nyt meidät yhteen liittää

vain muistojemme maa.

Jäi jälki sydämiimme,

jälki unelmiin.

Teille laulamme nyt: näkemiin.

Turvallista matkaa me toivotamme näin.

On aika purjeet nostaa ylöspäin.

Turvallista matkaa aalloilla elämän

kanssa hyvän Ystävän."