Askaretta aivoille

Rooman-postaus on työn alla, ja siitä matkasta siis lisää viikonlopun aikana. Tässä välissä haluan kuitenkin jakaa kanssanne erään faabelin, eläintarinan, jonka sanoma on hyvinkin olennaisen asiaanosuva tässä yt-neuvottelujen, irtisanomisten ja ylipalkattujen optioherrojen maailmassa. Kyseinen teksti on venäläistä alkuperää, herralta nimeltä Krylov (1965), ja sen suorasanaisen suomennoksen pohjalta sananikkari Kirsi Kunnas on tehnyt oman runomittaisen versionsa. Nauttikaa. Ja miettikää yön yli...

Kotka ja Mehiläinen

"Onnellinen se jonka työ mainetta saa,

 jo sekin lisää voimia

kun maailma seuraa toimia.

Vaan yhtälailla tulee arvostaa

sitä joka työstään ei saa kunniaa

kun nimettä joukossa nimettömäin

yhteisen hyvän eteen hikipäin

vaivoja säästämättä uurastaa.

Kun Mehiläisen näki häärivän

kukan ympärillä toimessaan,

Kotka halveksien yltyi sanomaan:

- Poloinen hän

jonka työ ja taito ei missään näy,

sääliksi käy!

Te mehiläiset tuhannet kennot

teette pesäänne tuolla.

En ymmärrä miten hennot

noin tehdä työtä

ja sitten kuolla

tuntemattomana muiden myötä.

Mikä ero!

Lennän yksin kuin nero

pilvien alla

ja pelkoa herätän kaikkialla:

pysyvät linnut varoen maassa,

ja paimenet valvovat laumojen luona,

eivätkä uskalla lammas ja vuona

kulkea haassa!

Mehiläinen vastasi: - Kunnia sinulle!

Ja suokoon Luoja auliisti antejaan.

Syntymästäni saakka taas on minulle

kuulunut yhteisön hyväksi ahertaa.

Tiedän kyllä, en saa kunniaa

mutta kennoja katsellessani ilon saan:

on siellä pisara minunkin hunajaa!"