Tallinna toisin silmin

Sehän ei liene kenellekään uusi asia, että tämä perhe - ja etenkin rouva - juoksevat Tallinnassa yhtenään. Koska joulun yhteyteen tupsahti muutama ylimääräinen vapaapäivä töistä, päätin viedä perheen vaihteeksi "kulttuurimatkalle". Normaalistihin perheen teiniosasto juoksee vain shoppailemassa, tytär etunenässä. Nyt ohjelmaan ujutettiin muutama pakollinen museo. Pientä nurinaa oli havaittavissa, mutta sen ei annettu häiritä suunnitelmia. Pojan mukaansa ottama kaverikin sai siis saman kohtalon. Museot - yök?

Toinen Viron historiallisista museoista sijaitsee Maarjamäen kartanossa, Piritassa. Aivan asuntomme kulmilla siis. Ja siltikin kesti näin monta vuotta että sinne vaivauduimme. Kyllä kannatti. Virolaisilla on ilmiömäinen kyky tehdä museoista moderneja ja mielenkiintoisia. Siispä historiaakin esiteltiin tyystin toisin konstein kuin vitriinissä makaavien muinaisesineiden avustuksella. Menkää itse katsomaan niin ymmärrätte mitä tarkoitan. Museo oli niin mielenkiintoinen, että aion käydä siellä toistekin. Omaksuttavaa on paljon eikä sitä kerralla saa sisäistettyä. Kartanon pihapiiristä löytyy neuvostoaikaisten muistomerkkin puisto, mm Leninin päitä lojuu tontilla. Toinen Viron historiallinen museo sijaitsee muuten ns. Suurkillan talossa Vanhassakaupungissa.

Viru-hotellin ylimmästä kerroksesta (23. krs) löytyy KGB-museo. Nämä kierrokset ovat opastettuja ja niihin pitää ilmoittautua etukäteen. Kierros kestää tunnin. Museo on ollut toiminnassa vasta kaksi vuotta ja menestys on ollut valtaisa. Viru-hotelli on alkujaan suomalaisten rakentama, nyttemmin suomalaisten omistamakin hotelli, jolla on ollut suuri ideologinen merkitys Viron itsenäistymiselle. Moni meistä varmaankin muistaa käynnit Tallinnassa Neuvostoliiton aikoina, kun ainoa hotelli ulkomaalaisille turisteille oli juuri Viru, Inturistin hotelli. Museossa kerrotaan neuvostoajoista, kun KGB kuunteli epäilyttäviä asiakkaitaan niin huoneissa kuin ravintoloissakin. Itse asiassa kuunteluhuone sijaitsi 2-kerroksessa, Valuuttabaarin takana, ja ylimmästä kerroksesta oli suora linja Moskovaan. Tämä kaikki naurattaa nyt, mutta ei siitä ole kuin reilut kaksikymmentä vuotta, kun Viro itsenäistyi. Aika Neuvostoliiton kainalossa ei ollut hauskaa eikä varsinkaan huvittavaa, päinvastoin.

Kiek in de Kök -tornista, aivan Vapaudenaukion kulmilta, lähtee kierrokset maanalaisiin tunneleihin, ns. bastioneihin. Näillekin opastetuille kierroksille pitää ilmoittautua etukäteen, ja nekin ovat valtavan suosittuja. Eikä ihme. Ruotsalaiset valloittajat rakensivat 1600-luvulla nämä salaiset käytävät, ja hyvin rakensivatkin. Aluksi ne olivat ammusvarastoja, sittemmin käyttö on ollut moninaista: ilmatorjunnan apuna, kodittomien asuinsijoina, veistosvarastoina, väestötiloina, ja ties mitä. Kierroksen päätteeksi tehdään "junalla" aikamatka tulevaisuuteen, ja spekuloidaan miltä Tallinna näyttää sadan vuoden päästä. Osa tunneleista on suljettu hämähäkkien takia. Nämä 5-6 senttiä läpimitaltaan olevat suojellut hämähäkit häiriintyivät nimittäin ihmisistä, joten nyt ne ovat saaneet oman rauhan. Enpä olisi halunnut törmätä yhteenkään... Kiek in de Kök -museosta löytyy mm. mielenkiintoisia (?) kidutusvälineitä, ja ennen kuin huomasinkaan, museo-opas oli laittanut rouvan jalkapuuhun.

Tallinnan televisiotorni oli jostain syystä jäänyt sekin meiltä aiemmin paitsioon. Se puute korjattiin nyt. Televisiotorni sijaitsee Piritan kaupunginosassa, keskustasta matkaa tulee viitisen kilometriä. TV-torni on remontoitu vastikään ja se(kin) on todella moderni. Hissillä noustaan 47 sekunnissa 170 metrin korkeuteen, ja maisemat luonnollisesti komeat. Lattiasta löytyy muutama lasikantinen aukko, josta on suora pudotus maahan. Pistää huimaamaan tällaista korkeanpaikankammoista, kun seisoo ikään kuin tyhjän päällä. Näköalatasanteen yläpuolelta löytyy laadukas ravintola, Näsinneulan tyyliin. Pohjakerroksessa voi nauhoittaa omatekoiset uutiset ja lähettää ne sähköpostitse ystäville. Hauska idea.

Korsaar on Vanhassakaupungissa, Dunkri-kadulla sijaitseva merirosvoravintola, johon olemme jo sen perustamisesta lähtien suunnitelleet tutustuvamme. Se toteutui nyt. Jäi tosin ainoaksi kerraksi. Sisustus on todella upea, henkilökunnan sanojen mukaan ravintolaa rakennettiin käsityönä kaksi vuotta. Hait uiskentelevat akvaariossa, karpit ja kilpikonnat altaassa, ja kaikki on viimeisen päälle harkittua, henkilökunta avuliasta ja kohteliasta. Ruokalista on gourmee-linjaa, mutta meidän mielestämme valitettavan luokatonta hintoihin nähden. Odotimme makujen sinfoniaa, saimme mitäänsanomatonta. Siltikin kokemus oli hieno, edes kerran. Toisena päivänä suuntasimmekin tuttuun ja turvalliseen Vapianoon, jossa ainakin tietää mitä saa, eivätkä hinnatkaan päätä huimaa.

Toki nuoriso pääsi shoppailemaankin. Rocca al Mare on perheemme kestosuosikki. Äiti suuntaa yleensä Muster-sisustuskauppaan, tytär New Yorkeriin. Rocca al Maressa saa helposti vaikka koko päivän kulumaan, onhan ravintoloitakin moneen makuun. Tällä kertaa tyydyttiin juomaan kahvit Rahva Raamatun (kirjakaupan) viehättävässä kahviossa, suklaisten herkkujen ääressä. Rocca al Maren kaupunginosasta löytyy muuten eläintarha (viehättävä paikka) sekä ulkoilmamuseo. Jonain talvena kävimme bongaamassa eläintarhan lumileopardeja, jotka visusti taisivat pysyä meiltä piilossa.

Kuten näkyy, konkarillekin Tallinnasta löytyy aina jotain uutta ja kivaa. Vieläkään en tunnusta olevani kyllästynyt tämän pienen ja viehättävän pääkaupungin charmiin. Tosin suhdanteet ovat nyt sellaiset, että kämppä saattaa lähteä piakkoin myyntilistalle, ja tilalle havitellaan jotain eteläisempää kohdetta. Uusi vuosi näyttää mitä tuo tullessaan...