Itsepäisyyspäivän jälkeen

Olipa taas kiva katsella satumaista elämää Linnan juhlissa. Kauniita juhlapukuja, präniköitä, upeita nutturoita, komeita kadetteja, entisiä presidenttejä vaimoineen. Kartanonrouvan ehdoton kohokohta on adjutanttien asettautuminen Tarden taakse riviin, pitämään huolta paitsi protokollasta myös Tarden juhlalaukusta. Muuten, mihin Tarde sitä veskaansa juhlissa tarvitsee? Eiköhän adjutanttien taskuihin mahtuisi kaikki tarpeellinen... Siksi toisekseen, adjutantit voisivat välillä hätyytellä juoruilemaan jääviä kutsuvieraita. Kättely on kättely, seurustelu hoidetaan sitten kun juhlat ovat jo käynnissä.

Taas jaksettiin iltapäivälehdissä vouhkata homopoikien esiinmarssista ja yhteisistä tansseista. Mitä väliä enää kun kaikki ovat jo kaapista ulos tulleet eikä homous ole sairaudeksi luokiteltava ominaisuus vaan valinta. Joissain asioissa olemme kansana vielä aika vanhakantaisia. Thaimaassakin on ollut kolme sukupuolta jo iät ja ajat; miehet, naiset ja ns. ladyboyt, eli naiset miehen vartalossa. Tulee mieleeni taannoin seurakunnan luottamustehtävissä eräs episodi, kun neuvoston jäsen oli varmana tietona kuullut kirkolliskokouksessa eräältä lääkäriltä, että homoutta voi parantaa... Voi pyhä sylvi sentään. No, kunnioitettu jäsen puhui vain ja ainoastaan omasta puolestaan, ei kirkon. Ja niin teki Räsäskäkin. Puhui omasta puolestaan. Harmillista että kirkko joutui niistä kommenteista sitten kärsimään kohtuuttoman paljon.

Minä nimittäin arvostan valtavan paljon seurakuntien tekemää työtä yhteiskuntamme hyväksi. Siksi olen ollut luottamushenkilönä mm kirkkovaltuustossa. Kun tulin vieläpä valituksi. Harmittaa se että liian moni kansalainen mieltää kirkollisveron ylimääräiseksi menoeräksi, kun roposet kuitenkin menevät mitä moninaisempaan toimintaan, josta pääsevät nauttimaan valtaisa määrä kansalaisia. Joskus kannattaa miettiä nenäänsä pidemmälle. Ei kirkollisveroa makseta vain siksi että pääsee kirkossa naimisiin ja saa hautapaikan siunattuun maahan sitten aikanaan. Kirkollisten toimitusten ja hautaustoimen lisäksi kirkon työsarkaan kuuluu rippileirit, perheleirit, diakoniatyö, sairaalasielunhoito, perheasiain neuvottelukeskus, iltapäiväkerhotoiminta, nuorisokerhotoiminta, eläkeläislounaat, musiikkitoiminta, pyhäkoulut, varhisleirit, palveluoperaatio Puutsi... Siis lista on häkellyttävän pitkä.

Yhtään en tiedä miten puhe kääntyi Linnan juhlista seurakuntatoimintaan... Kummallista tämä bloggaaminen välillä. No, viis siitä. Pääasia että juttua riittää, oli aihe mikä tahansa, tai johti minne tahansa. Pääsääntöisesti on parempi kuitenkin että loppujen lopuksi ajautuu omalle kotiovelle...

*** 

Sadastayhdeksästäkymmenestäyhdestä Mannerheim-ristin ritarista on tämän päivän jälkeen elossa enää yksi, Kauko Gerdt. Kaarlo Nykänen kuoli tänään. Viimeistä viedään, ja näiden kunniakkaiden miesten jälkeen ei itsenäisyytemme saavuttamisen puolesta kerro enää mikään muu kuin historiankirjat. Muistakaamme että itsenäisyyspäivää kuitenkin juhlitaan urhoollisten miesten muistoksi, ei glorian ja näyttäytymisen takia.