Joulukiireitä?

Tunnustin taannoin etten juurikaan ole löytänyt joulun tunnelmaa. Siitä huolimatta yhtä sun toista jouluun liittyvää askaretta tulee päivittäin tehtyä, ikään kuin automaattiohjauksella. Tänään esimerkiksi lähtivät punaisessa kuoressa joulukortit ystäville ja sukulaisille, yhteensä 41 kappaletta. Aika paljon? Tai aika vähän. Riippuu näkökulmasta. Tiedän että jotkut lähettävät satakin. Niin tai näin, joulukortit ovat helppo ja mieluisa tapa toivottaa läheisille Hyvää joulua, ainakin edullisempi vaihtoehto kuin joululahjojen ostaminen. Eikä sähköisessä joulukortissa ole sitä tunnelmaa, joka aidossa joulukortissa on. Joku on oikeasti istunut alas, ajatellut juuri minua ja kirjoittanut kortin, liimannut postimerkin, vienyt postilaatikkoon. Hieno traditio!

Ryhdyin ihan itseäni huvittaakseni pitämään Facebookissa joulukalenteria, jossa joka päivä muistutan lukijoita jostain jouluun liittyvästä askareesta. Se on ollut todella hauskaa hupia. Etenkään kun itse en tee niistä tuskin yhtäkään. Laatikot jäävät tässä kartanossa valmistamatta, ne haetaan kaupasta valmiina. Joulusinappia tuskin osaisin itse tehdä, enkä tiedä mitään oluen panemisestakaan. Jouluverhoja en ole eläissäni edes hankkinut. Siltikin on hauskaa miettiä mitä kaikkea voisi tehdä joulun hyväksi, jos oikein antautuisi asialle. Ihailen jouluihmisiä ihan täysillä.

Marttojen Joulukirjassa sanottiin leikkisästi jotenkin näin: "Siivoa kaapit vain jos aiot viettää joulun niissä". Aika kuvaavaa? Paljon tulee tehtyä sellaistakin mikä ei olisi edes välttämätöntä. Meihin on niin syvälle iskostettu se uskomus, että asioita "täytyy" tehdä kun aina on tehty. Varsin paljon naisen elävät uskomuksien mukaan. Epäilen vahvasti ettei miehiä kiinnosta pätkän vertaa. Miksiköhän? Haluaisinpa nähdä sen miehen, joka kirjoittelee listoja joululahjoista tai hätäilee onko varmasti kaikille muistettu lähettää joulukortti, ja mitä aattoaterialla tarjotaan... Kartanossakin herra on autuaan tietämätön jouluhässäkästä, hän kulkee omia polkujaan ja jättää huseeramisen suvereenisti vaimolle. Sentään jouluaterialta ei ole jäänyt kertaakaan pois, ilmeisesti syöminen kuitenkin kiehtoo. Joulunakin.

Mikä siis oli kartanossa se siivouspuuha, joka oli pakko tehdä ennen joulua? Roskiskaapin kuuraaminen. Mutta se kannatti. Vilkaiskaapa joskus, aika helposti sotkeutuva paikka... Siis älkää meille tulko, vaan tarkastakaa omanne, hihii.

Adventtikynttelikkö sanoi sopimuksen irti. Parempaa onnea ensi vuonna!

Tänään ajattelin leipoa tyttären kanssa pipareita. Jouluaattoaterialla löytyy sitten jokaisen ruokailijan lautaselta hänen omalla nimellään varustettu sydänpipari. Vinkkinä lukijoillekin...