Kohteeseen lensimme Finnairin siivin. Kone oli tupaten täynnä. Ilmeisen suosittu kesäkohde. Paljon lapsiperheitä: ei ole vaikea arvata, että mm. Legoland houkuttelee. Siellä olemme perheenkin kanssa joskus käyneet, autolla. Kööpenhaminaan ei silloin koskaan ehditty, ja edellisestä reissusta Tanskan pääkaupunkiin onkin kulunut kaksikymmentä vuotta. En siis muistanut juurikaan mitään muuta kuin Pienen Merenneidon. Joka muuten on melko mitätön nähtävyys, jos totta puhutaan. Emme edes käyneet sitä varsinaisesti katsomassa, mutta kanaaliristeilyllä se kuitenkin bongattiin.
Kovasti tapetilla olleesta Christianian vapaakaupungistakaan ei ole muuta kerrottavaa kuin se mitä risteilyllä nähtiin ja kuultiin. Yhdeksänsataa asukasta tätä nykyä, ja kuten lehdistä on luettu, asukkaille on annettu mahdollisuus lunastaa "kaupunki" itselleen. Valitettavasti vain kymmenen prosenttia rahoista on kasassa...
Tivolissa kävimme heti ensimmäisenä lomapäivänä. Ihmettelimme hulinaa ja hyörinää, ja ihastelimme perhemäistä tunnelmaa. Ihan toista kuin kaoottisella Linnanmäellä. Ruokapaikkoja löytyi vaatimattomat 47 kappaletta, joten oli mistä valita. Päädyimme syömään smørrebrødiä, kera Tuborgin, kuinkas muuten. Ainoa laite johon uskaltauduimme oli juna, joka vei Hans Christian Andersenin satumaailmaan. Ihastuttavaa. Dejlig.
Toisena lomapäivänä olikin täysi ohjelma. Kööpenhamina on siitä kiva kaupunki, että kaikkialle pääsee kävellen eivätkä välimatkat päätä huimaa. Vain jalkaparat kenties kovilla... Ensimmäinen kohteemme oli Rosenborg Slot ja Kongens Have, siis renessanssityylinen Rosenborgin linna (valm. 1606) ja sen ympäröimä romanttinen Kuninkaan puutarha.
Fasineeraava linna, pieni ja kodikas. Täynnä mitä ihanimpia yksityiskohtia. Täällä ovat näytillä mm. kuninkaalliset jalokivet ja regaalit (kruunut, valtikka, kastemalja jne). Puisto on viehättävä keidas keskellä kaupunkia, ja mm. nukketeatteriesityksiä ja jazzia voi seurata puiston kulmilla. Tällainen hurmaava ajoneuvo bongattiin puistossa, arvaatteko mitä tarkoitusta varten se on:
Amalienborgin linna, kuningattaren residenssi, on vain kivenheiton päässä. Täälläkin on esillä upeita huoneita, ja sattuipa kohdalle näyttely kuningatar Margaretan gaalavaatteistakin. Matkalla linnoihin kuljettiin Rundetaarnin elikä Pyöreän tornin ohi. Päätettiin kuitenkin olla kiipeämättä näköalatasanteelle, mutta torni toki on näkemisen arvoinen.Ylös kiivetään spiraalinmuotoista käytävää pitkin (hissiä ei ole) ja tornissa on edelleen Euroopan vanhin toimiva observatorio.
Tanskan kuuluisin satusetä H.C. Andersen kiinnosti meitä sen verran paljon, että kävimme vielä Raatihuoneentorin laidalla olevassa Ripley´s-museossa kokemassa esityksen "Hans Christian Andersen´s Wonderful World". Valitettavan vaatimaton kyhäelmä. En voi suositella lapsiperheille, sen sijaan Tivolin vastaava on paljon parempi. Itse Ripley´s Believe or Not on varmasti mielenkiintoinen paikka lapsiperheille.
Koska ilta oli vielä nuori (?) ja tytöt täynnä energiaa (??), hyppäsimme riksan kyytiin ja pyysimme kuskia viemään meidät Frederiksberg Have -maisemapuutarhaan. Poikaparka oli yltä päältä hien peitossa saatuaan meidät reilun varttitunnin raivokkaan vastatuuleen polkemisen jälkeen onnekkaasti perille. Seikkailimme ensin epähuomiossa Frederiksbergin puistossa ennen kuin huomasimme, että maisemapuutarha on erillisen portin takana. Ei haittaa, bongasimme nimittäin "Tuttipuun" - onko moista ihmettä ennen nähtykään:
Sinne ovat lapset jättäneet hellyttäviä kirjeitä luopuessaan rakkaista tuteistaan:
Tässä vaiheessa päivää (iltaa) jalkamme olivat jo aivan muussia. Tahti on siis hengästyttävä, ja meno jatkuu seuraavana päivänä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Pysykää kanavalla.
On siinä tytöillä ollut vauhtia päällä! Ihan hengästyneenä luin, omasta tripistä Köpikseen taitaa olla jo liki neljä vuosikymmentä. Pitäs varmaan visiitti jo uusia. Tivolin muistan, en paljon muuta.
VastaaPoista